Kaikki ovat varmasti kuulleet kyllästymiseen saakka siitä, miten koira on ihmisen paras ystävä. Usein tuntuukin, että olemme valmiita tekemään nelijalkaisten ystäviemme eteen lähes mitä vaan. Evoluution kannalta on järkevää, että sydämemme sulaa välittömästi nähdessämme pienen vauvan tai lapsen, mutta miksi tämä pätee myös koiriin? Sukupolvi toisensa jälkeen kun tuntuu antavan karvaturreille aivan erityisen paikan sydämestään.
Itse rakastin koiria jo pienenä, ja yksi suloisimmista kohtaamisista tapahtui Thaimaan rantaravintolassa, jossa hyysäsin illasta toiseen pientä, kiharaturkkista koiranpentua. Kymmenen vuotta myöhemmin palasin samaiseen ravintolaan, ja sain valitettavasti kuulla koiran menehtyneen joitain vuosia aiemmin. Parissa päivässä pentu oli vallannut sydämeni kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.
Vastaavanlainen tilanne sattui viime kesänä ollessani Tansaniassa vapaaehtoisena. Minä ja ystäväni löysimme kadulta koiranpennun, jonka katse sai välittömästi unohtamaan loisia täynnä olevan turkin ja hilseilevän ihon. Tuntia myöhemmin istuimme keikkuvan tuktukin takaosassa keskellä viidakkoa leperrellen rauhoittavasti pahvilaatikkoon, jossa pentu tuijotti meitä silmät suurina. Veimme löytömme paikalliseen eläinsuojaan hoidettavaksi, ja olin hyvin lähellä sitä, että olisin alkanut etsiä Suomesta uutta, lemmikkiystävällistä asuntoa.
Kuten huomata saattaa, minun sydämestäni löytyy aina paikka uudelle karvakorvalle, mutta en tunnu tässä suhteessa olevan ainoa. Joulunaikaan katselin vierestä, kun äitini askarteli joulukalenteria veljeni koiralle, jonka ottamiseen hän aluksi suhtautui hyvinkin epäilevästi. Eikä koirien maailmanvalloitus tähän jää: työskennellessäni ravintolassa muistan hyvin kaikki ne kerrat, kun tilauksen kommentissa pyydettiin pakkaamaan burgerin ylimääräinen pihvi erikseen ja ilman mausteita ”nelijalkaista ystävää” varten. Pyyntö ihastutti keittiössä, ja piirtelimme aina kilpaa sydämiä laatikon kanteen.
Selvää on, että koirat ovat luikerrelleet sydämiimme pysyvästi; johtui se sitten tuhansien vuosien yhteisestä historiasta tai koirien hellyttävästä luonteesta. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että teemme mitä tahansa pitääksemme lemmikkimme tyytyväisinä. Kannattaakin siis ensitilassa rientää antamaan koirallesi muutama ylimääräinen rapsutus, sillä tosiasia on, että kyseinen karvaturri on mitä suurimmalla todennäköisyydellä kietonut sinut täysin häntänsä ympärille, myönsit sen tai et.
toimituksen avustaja
Jasmin Lehtilä
toimitus@avl.fi