Ysitien turvallisuuden parantaminen on ollut suunnittelupöydällä vuosikymmeniä, mutta kovin vähän on saatu aikaiseksi. Tarvetta olisi. Esimerkiksi suunnitellut ohituskaistat parantaisivat liikenteen turvallisuutta olennaisesti. Jos Aurasta lähtee ajamaan kohti Tamperetta, ensimmäinen ohituskaista on vasta Urjalassa.
Suunnitelmat leveäkaistatien nelikaistaistamisesta ovat nekin olemassa. Niiden toteuttaminen ei olisi edes kovin kallista, mutta hyöty olisi suuri. Leveäkaistatie on sen verran harvinainen asia, ettei sillä osata ajaa oikein. Tiellä näkyy jatkuvasti vaarallisia ohituksia ja vuosien varrella on sattunut myös pahoja nokkakolareita. Oma ongelmansa on tiheä peurakanta, minkä vuoksi tien varrelle kaivattaisiin kipeästi riista-aitoja, mutta niitäkään ei ole lähiaikoina luvassa.
Infraan panostaminen on kokonaisuus. Yhteen paikkaan satsatut rahat ovat pois jostain muualta. Teiden korjausvelka lasketaan miljardeissa. Kyse on paitsi turvallisuudesta, myös yrityselämän elinvoimasta, sillä varastot ovat nykyisin pääasiassa kumipyörillä.
On hyvin kummallista, ellei suorastaan surkuhupaisaa, että valtiovalta edelleen suunnittelee miljardiluokan ratahanketta, jolla Turun ja Helsingin välistä rautatieyhteyttä hieman nopeutettaisiin. Länsiradasta näyttää tulleen arvovaltakysymys, vaikka liikenevät varat pitäisi laittaa tieverkon parantamiseen, joka on paikoin niin heikossa kunnossa ettei ajaminen onnistu oikein muulla ajoneuvolla kuin maastoautolla.