AURA. Vuonna 2005 järjestettiin Suomessa ensimmäistä kertaa ruohonleikkurikisat. Lajissa ei nimestä huolimatta kisata siitä, kuka leikkaa eniten nurmea tietyssä ajassa vaan siitä, kuka ajaa määrätyssä ajassa radalla eniten kierroksia.
– Nopeus ei ole kilpailun ydin. Tämä on kestävyyslaji. Kisaamme siitä, kuka ehtii ajaa eniten kierroksia annetussa ajassa, useimmiten kolmessa tunnissa, auralainen Viljami Viitasalo kertoo.
Viitasalo suuntaa ajokkinsa ja tiiminsä kanssa ensi viikonlopuksi Paltamoon, kansainvälisiin jääratakisoihin, jossa ajoaika on peräti 12 tuntia.
Ruohonleikkurikisa ei ole mikään yksilölaji. Kuljettajat toimivat tiimeinä, joissa on mukana sekä kuskeja että asentajia. Useampia kuljettajia tarvitaan siksi, että kisassa on vaihdettava kuljettajaa vähintään kerran kisan aikana.
– Usein kuskia vaihdellaan noin 40 minuutin välein, lajissa vuodesta 2013 lähtien kilpaillut Viitasalo lisää.
Virittely on ihan toivottavaa
Ruohonleikkurit, joilla kisoissa mitellään paremmuudesta, ovat kaikki päältä ajettavia malleja, joista on poistettu varsinaiset ruohonleikkuriominaisuudet. Ajokkien maksiminopeus on välityksistä riippuen jopa 70 kilometriä tunnissa.
Kun kyse on tekniikkalajista, herää kysymys, paljonko leikkureita saa virittää. Viitasalolla on vastaus valmiina.
– Vakiopro-luokassa saa alkuperäistä moottoria virittää, mutta sen on aina oltava ruohonleikkurin moottori. Avoimessa luokassa, jossa kilpailen, saa ruohonleikkuria muuttaa enemmänkin. Tarkempia sääntöjä kannattaa katsoa lajin sivuilta, Viitasalo vinkkaa.
Viljami Viitasalon kilpailuleikkuri on kovia kokeneen näköinen. Etenkin kilpailun tuoksinassa tehdyt korjaukset näyttävät rujoilta peltipaikkauksilta. Se johtuu kuskin mukaan vain siitä, että laitetta on paikkailtu moneen otteeseen ja korjauksissa on pyritty selviämään mahdollisimman vähillä kuluilla.
Ruohonleikkurikisojen maailmaan Viitasalo toteaa päätyneensä vähän vahingossa. Kun aina ajoneuvoista kiinnostunut Viitasalo täytti 18 vuotta, hänet pyydettiin mukaan kisatiimiin. Iso osa harrastusta on ruohonleikkurin rakentaminen, mutta mukavinta lajissa on silti kilpaileminen.
– Radat vaihtelevat. Usein kisataan crossiradoilla tai asfaltilla, nyt Paltamossa jäällä.
Turvallisempaa kuin motocross
Viljami Viitasalon kilpa-ajokki painaa noin 200 kiloa. Painonsa puolesta se edustaa sarjansa raskaimpia laitteita. Kaikesta huolimatta kisoissa ei ole koskaan sattunut mitään onnettomuuksia – ei Viitasalolle eikä hänen kilpakumppaneilleenkaan.
– Turvallisempaa tämä on kuin motocross tai muut moottoriurheilulajit, koska tehot ovat rajallisia.
Kisakausi alkaa talvella ja jatkuu aina elo-syyskuuhun asti. Ruohonleikkurien kisoissa Viitasalo kiertää kavereidensa kanssa sen mukaan, mihin Suomi- tai Baltic-sarjan kisakalenteri tiimiä kuljettaa.
– Jos moottori hajoaa, se vaihdetaan kesken kisan noin puolessa tunnissa. Jos hihna katkeaa, sen vaihto hoituu minuutissa. Kaikenlaisia varaosia on aina oltava mukana, neljä vuotta sitten Nousiaisista Auraan muuttanut talotekniikan insinööri toteaa.