MARTTILA. –Kivointa on olla hevosten kanssa. Ja ratsastaa. Molemmat on kivoja, Kylämäen hevostilalla 4H:n heppakerhoon osallistuva Roya Sajjadi toteaa.
Kerran viikossa tunnin ajan kokoontuva kerho on 1.–6. luokkien tyttöjen suosiossa.
Hevosista kiinnostunut vajaan 10 hengen tyttöjoukko seisoo valoisassa tallissa, jossa kerhon ohjaajat, yhdeksäsluokkalainen Aino Kaleva ja tilalla työskentelevä Salli Rosilainen, kertovat, mitä tällä kertaa tapahtuu.
– Tänään saatte harjata kahta heppaa. Ketä ehdotatte, että haemme tänne sisälle, Aino kyselee.
Pienen pohdinnan jälkeen tytöt pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, että ulkona viihtyvästä suomenhevoslaumasta noudetaan sisälle Assi ja Cirkus.
Ennen ulos lähtemistä kerholaiset hakevat Sallin pyynnöstä päähänsä ratsastuskypärät.
Turvallisuus ennen kaikkea, sillä hevoset ovat suuria eläimiä, jotka voivat vapaana ollessaan tahtomattaankin tönäistä alakouluikäisiä kerholaisia.
Kypärät päässä tytöt lampsivat peräkanaa pihaton läpi. Nopeasti hevoslaumasta otetaan kiinni valitut yksilöt ja palataan sisälle hevosten kanssa. Aino ja Salli kulkevat eläimiä taluttavien kerholaisten vierellä varmistaen, että kaikki sujuu turvallisesti.
Kaviot puhtaaksi jalka kerrallaan
Tallissa tytöt saavat vapaat kädet hevosten harjaamiseen.
– Aloitin täällä kerhossa syksyllä. Olen harjannut hevosta ennenkin ja myös ratsastanut, 8-vuotias Anette Rauhala kertoo samalla kun yrittää selvittää takkuja Cirkus-tamman harjasta.
Aino seuraa menoa sivusta ja kertoo, että tällä kertaa olisi tarkoitus harjoitella myös kavioiden puhdistusta.
– Olemme harjoitelleet sitä ennenkin, joten osa kerholaisista osaa jo aika hyvin. Haluatko putsata sen kavion? Kuka haluaa toisen kavion, Aino kyselee käytävällä keskenään höpötteleviltä heppatytöiltä.
Vapaaehtoisia löytyy ja homma aloitetaan. Pian ilmenee, että kavion puhdistus on jo tuttua puuhaa, mutta työläintä on saada iso eläin nostamaan jalkaa irti maasta.
– Ota siitä vuohisesta kiinni ja nojaa vähän painollasi hevoseen, Salli ja Aino opastavat tyttöjä.
Homma tulee hoidettua kunnialla, vaikka vaikuttaakin siltä, että suuri osa tytöistä halailee hevosia harjaamisen sijaan.
Ohjaaja ja yrittäjä
Kuusi vuotta ratsastusta harrastanut Aino Kaleva oli itsekin aikoinaan 4H:n heppakerhossa. Nykyisin hän toimii myös 4H-yrittäjänä – valmistaen erilaisia käsitöitä.
Viime vuonna hän sai yhteydenoton Härkätien 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Tuovi Löytynojalta, joka pyysi aktiivista nuorta heppakerhon ohjaajaksi.
– Suostuin ilman muuta, sillä olen aina tykännyt hevosista ja lasten kanssa toimimisesta, Aino toteaa.
Kevätkaudella heppakerhossa opetellaan muun muassa valjastamaan ja satuloimaan sekä taluttamaan hevosia. Sään salliessa päästään myös harjoittelemaan hevosten pesua.
Ainon mukaan kerholaiset osaavat melko luonnostaan käyttäytyä hyvin hevosten lähellä, mutta tytöille on myös teroitettu, ettei tallissa riehuta. Hevosten lähellä on oltava rauhallinen.
– Pitää muistaa, että hevoset on eläimiä.
Bonus säilyttää kohteliaan välimatkan
Kun hevoset on jotakuinkin harjattu ja tyttöjen kesken kuiskittu siitä, kuka tykkää koulussa kenestäkin, on aika vierailla varsapihatossa.
– Katsotaan varsoja ja jos varsat tulee luokse, saatte tervehtiä niitä, Salli muistuttaa.
Innokkaiden kerholaisten saapuessa varsojen luo selviää, että hevoset ovat kaikki ulkona.
Paikalla on vain aasi Bonus, joka säilyttää kohteliaan välimatkan ihmisiin.
– Hän on Babara-aasin yllätysvarsa. Tilalle oli aikoinaan ostettu aasi, joka olikin sitten kantavana, siitä nimi Bonus, Salli kertoo hymyillen.