Kun heikkojalkainen vanhus asuu hissittömän talon kolmannessa kerroksessa, alaovella odottavaan taksiin pääsy on huonona päivänä mahdoton ponnistus. Ainahan voi tilata paaritaksin, mutta silloin on saatava joku kuljettajalle kantoavuksi. Sen sijaan kiireettömän ambulanssin kaksi ensihoitajaa suoriutuvat urakasta keskenään.
Kiireettömien ambulanssien ja taksien tarve on kasvanut, kun perinteisen ensihoidon toimintaa on tehostettu ja pyritty varmistamaan ambulanssien ehtiminen kiireisimpiin tehtäviin. Jos ensihoito toteaa akuutin hädän väistyneen, potilaalle suositellaan taksia.
Esimerkiksi Yläneellä kummasteltiin tilannetta, jossa ambulanssi hälytettiin kylälle Naantalin Luolalan paloasemalta, mutta ensihoidon mukaan potilas ei tarvinnut sillä hetkellä sairaalahoitoa. Näin ollen ambulanssi lähti tyhjänä takaisin. Kohta potilaan vointi huononi ja paikalle hälytettiin uusi ambulanssi, joka vei hänet sairaalaan. Maalaisjärjellä ajatellen ensimmäiselle ambulanssille ei olisi ollut pitkä lenkki kiertää Tyksin kautta.
Ensihoitajat tekevät varmasti parhaansa, mutta ohjeistajilta tuntuu unohtuneen, että ikäihmiset on opetettu turvautumaan ambulanssiin vasta tosi hädässä ja kivussa, jonka kourissa ei vääntäydytä taksin takapenkille. Heikkokuntoisena ei myöskään ryhdytä riitelemään kyytitarpeista.
Muuttuisiko tilanne, jos Kela-kyydit siirtyisivät Varhan maksettaviksi?
Ehkä se kasaisi painetta tarjota ikäihmisille nykyistä enemmän eritasoista palveluasumista, minkä myötä kyytirulettikin helpottaisi.