LIETO/Tarvasjoki. Kuusi naista touhuaa Tarvasjoen seurakuntatalon keittiössä, kolme suomalaista ja kolme ukrainalaista. Heidät on tuonut yhteen borssikeiton ääreen Ukrainan sota.
–Tiedättekö, miksi keitto maistuu hyvältä? Koska olemme kaikki lisänneet siihen jotakin, Liliia Slyvka sanoo maistaessaan keittoa.
Tekeillä on keitto Slyvkan sodassa haavoittuneen miehen ja hänen joukkueensa hyväksi järjestettävään hyväntekeväisyystapahtumaan. Tämä on jo viides kerta, kun Tarvasjoella keitetään borssikeittoa avun saamiseksi Ukrainaan.
BORSSIKEITTO on vanhastaan tuttu perinneruoka, joka on jäänyt pitsoihin ja susheihin ihastuneilta suomalaisilta hieman unholaan. Ukrainan hyväksi järjestettyjen hyväntekeväisyystapahtumien myötä se on muodostunut pienimuotoiseksi ajan ilmiöksi.
Ukrainalaisille borssikeitto on arkiruokaa, jota Liliia ja Alina Tkachuk kertovat valmistavansa usein lastensa toiveesta. Liliia kertoo, että kotimaassa keittoon lisättiin papuja omalta kasvimaalta.
–Asuin maalaiskylässä, jossa melkein kaikilla oli aiemmin kasvimaa. Meillä oli myös kanoja, ankkoja, kalkkunoita, lehmä ja hevonen, Liliia palaa mielessään Ukrainaan.
Kun Liliialta kysyy, onko borssikeitto nykyisellään lohturuokaa, hän hymyilee ajatukselle. Voisihan se olla.
LILIIA SLYVKA saapui lapsineen Tarvasjoelle Tarvalaan maaliskuussa 2022. Vastassa oli Liedon seurakunnan diakonian jäsen Anneli Penttilä, joka on sodan alusta alkaen ollut auttamassa ukrainalaispakolaisia uuden elämän alkuun.
–Olet kuin kolmas äiti. Minulla on kolme äitiä, oma äiti, anoppi ja Anneli, Liliia sanoo Penttilälle.
Muun muassa hyväntekeväisyystapahtumia organisoinut Penttilä toteaa saavansa ukrainalaisten auttamisesta enemmän kuin on joutunut antamaan. Hänelle on ollut tärkeää nähdä avun menevän perille. Ukrainalaisten kanssa toimiminen on hänen mukaansa ollut myös helppoa.
–He ovat ahkeria osallistumaan, mukavia, sopeutuvaisia, ystävällisiä ja haluavat kotiutua.
HÄDÄN HETKELLÄ sopeutuvaisinkin kaipaa myös läheisten apua. Äiti Valentyna Pylypii tuli Suomeen tyttärensä avuksi, kun Liliiasta alkoi tuntua liian vaikealta.
–Kun tuli paljon ongelmia ja kaikki asiat olivat uusia, minusta tuntui, että pääni hajoaa. Sanoin äidille, että äiti, apua!
Alkuvaikeuksista huolimatta Liliia on sinnikkäästi rakentanut perheelleen uutta elämää Suomessa. Liliia puhuu jo ymmärrettävästi suomea ja ensimmäisenä kesänä hän poimi 50 ämpärillistä mustikoita, koska tarvitsi rahaa auton hankkimiseen.
Elämä alkoi helpottua, kun seurakunta kalusti perheelle asunnon Lietoon ja lapsetkin alkoivat oppia suomen kieltä, saada ystäviä ja löytää harrastuksia. Elokuussa perheen tilanne jälleen muuttui perheenisän haavoituttua vakavasti rintamalla. Liliia lähti miehensä tueksi ja Valentyna jäi lasten kanssa Suomeen.
Vietettyään ensin kuukauden Ukrainassa ja sen jälkeen kaksi kuukautta Saksassa sairaalassa ja käytyään läpi kolmisenkymmentä leikkausta Liliian mies pääsi perheensä luokse Suomeen. Nyt häntä hoidetaan Tyksissä.
–Mieheni ei ole surullinen eikä vihainen, mutta hänellä on vaikeaa, koska hän ei voi auttaa itseään, Liliia sanoo.
UKRAINASSA sukupuoliroolit ovat edelleen perinteisiä ja Liliia toteaa miehensäkin kasvaneen siihen, että miehet ovat vahvoja perheenpäitä, jotka hoitavat vaikeat asiat. Mutta nyt hän kärsii jatkuvasti kivuista ja joutuu tukeutumaan perheensä apuun.
–Kun mieheni ymmärsi haavoittuneensa pahasti, hän ajatteli jäävänsä perheensä taakaksi. Hän olisi halunnut ampua itsensä, mutta toisaalta hän myös halusi nähdä perheensä. Nyt, vaikka hänellä on tosi vaikeaa, hän on iloinen, että voi olla perheensä kanssa.
Miehensä hoitamisen ohella Liliia opiskelee lisää suomen kieltä ja suorittaa ammattikoulussa tutkinnonosia. Kotimaahan paluusta hän ei haaveile, vaikka elämä kotimaassa ja äidinkielellä toimiminen olisikin helpompaa. Sotaa käyvä kotimaa on Liliian mukaan liian rauhaton ja rikki pommitettu maa tarvitsee sodan jälkeen paljon aikaa toipuakseen.
–Elämä menee äkkiä ohi ja minulla on lapsia. Haluan, että he saavat elää normaalisti.
Ukrainalaista borssia suomalaisittain
Miten syntyy borssikeitto, kun kokkina on kolme ukrainalaista ja kolme suomalaista? Ainesten määrästä käydään vilkasta keskustelua: Ukrainalaiset haluavat enemmän lientä, suomalaiset kaatavat joukkoon lisää perunaa. Yhteistä keittoa kuitenkin hämmennetään kaikella ystävyydellä. Lopputulos on Anneli Penttilän mukaan maukas makupommi.
Aitoon ukrainalaiseen borssikeittoon tarvitaan sianlihaa, kaalia, perunaa, sipulia, porkkanaa, punajuuria, paprikaa, tomaattimurskaa, valkosipulia ja papuja. Mausteeksi suolaa, pippuria ja valkopippuria.
–Yleensä laitamme kylkiluita, Alina Tkachuk kertoo.
Sipuli, porkkana, punajuuri ja paprika freesataan, joukkoon lisätään tomaattimurska. Kaali ja perunat keitetään ja joukkoon lisätään kypsennetty liha. Kun kaikki on yhdistetty, lopuksi lisätään pavut ja raastettu valkosipuli. Kaiken kruunaa tietenkin smetana.
Keiton kyytipoikana ukrainalaiset tykkäävät Tkachukin mukaan syödä kylmää saloa, suolaista rasvaista sianlihaa sekä valkosipulivoilla voideltua pampushkaa eli sämpylää.
–Yhdessä syöminen on ukrainalaisille tärkeää, Penttilä tietää.
Ehkä se onkin yksi syy, miksi juuri borssikeitosta on tullut tapa auttaa Ukrainan sodan uhreja.