Mitä jos hyvinvointia ei lasketa sen mukaan, mitä julkinen puoli maksaa, vaan sen mukaan, miten pystymme tuottamaan hyvinvointia yhteiskunnallemme ja yhteiskuntamme jäsenille?
Mitä jos sivistystä ei lasketa euron kautta, vaan lasketaankin siten, miten me sivistämme lapsiamme ja itseämme? Tavoittelemme oikeasti maailman parasta koulutusta.
Mitä jos muutammekin ajattelutapaa ja määrittelemme hyvinvointimme julkisen hyvinvoinnin, kulttuurin, koulutuksen, varhaiskasvatuksen kautta? Tavoittelemme kaikkien kyydissä pysymistä. Oikeasti pitäisimme heistä huolta. Eikö silloin riittäisi hoitajat?
Eikö silloin pääsisi hoitoon ajoissa? Eikö silloin säästöjä tuo se, ettei tarvitsisi erikoissairaanhoitoa niin monille, kun potilaat tavoitettaisiin ajoissa? Eikö säästöjä tuo se, että tuotamme yhteiskuntaamme ammattilaisia, maailman parhaan koulutusjärjestelmän käyneitä ihmisiä? Eikö tästä hyötyisi niin teollisuuden yrittäjät kuin muutkin?
Mitä jos hoitajamitoitusta ei olisikaan, vaan ihan oikeasti hoitajia riittäisi tarpeeksi tuottamaan hyvinvointia vanhuksillemme?
Eikö se olisi kaikkien etu, että ihan oikeasti arvostettaisiin työntekijöitä, jotka pitävät tämän yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Mitä jos kaikki ymmärtäisivät sen, että työntekijän ääni on yhtä tärkeä kuin työnantajankin?
Eikö se olisi kaikkein etu, että kohtelemme yhteiskuntamme heikointa jäsentä yhtä hyvin kuin itseämme.
Vai olenko vain idealisti?
Matti Rajala
Pöytyän kunnanvaltuutettu (vas.)
Varsinais-Suomen aluevaaliehdokas ja Pöytyän kuntavaaliehdokas