Julkinen liikenne ei voi olla vain suurten asutuskeskusten etuoikeus. On kohtuutonta, että pienillä paikkakunnilla auto on käytännössä ainoa liikkumisvaihtoehto. Tämä korostuu erityisesti nyt, kun Tarvasjoelta loppui kauppa. Föli-vuoroja on niin vähän, että ne eivät palvele juuri ketään. Vuorojen vähäisyys johtaa käyttäjien puutteeseen ja estää liikenteen kehittämisen – noidankehä, joka on katkaistava. Vuorojen lisääminen vastaisi todellista tarvetta ja houkuttelisi lisää käyttäjiä.
Haja-asutusalueilla liikkuminen perustuu lähes täysin henkilöautoon, mikä on kestämätöntä sekä ympäristön että tasa-arvon kannalta. Tilanne on erityisen hankala ikääntyneille, joilla autoilu voi olla taloudellisesti tai terveydellisesti mahdotonta. Ilman toimivaa joukkoliikennettä moni joutuu muuttamaan pois kotoaan vain siksi, että liikkuminen muilla keinoin ei ole mahdollista.
Julkinen liikenne pienillä paikkakunnilla on myös tasa-arvokysymys. Kyse on oikeudesta asua siellä, missä haluaa, ilman pakkoa omistaa autoa. Hyvin toimiva julkinen liikenne mahdollistaa työssäkäynnin, opiskelun ja sosiaalisen elämän myös niille, joilla ei ole autoa tai ajokorttia.
Ratkaisu ei ole vaikea: Fölin vuorovälejä on tihennettävä ja kutsuliikennettä kehitettävä paremmin haja-asutusalueiden tarpeisiin. Näin julkisesta liikenteestä tulisi aidosti toimiva ja houkutteleva vaihtoehto myös pienillä paikkakunnilla.
Julkinen liikenne ei ole pelkästään ympäristökysymys – se on myös oikeudenmukaisuuden kannalta välttämätöntä. Tarvasjoen tilanne on hyvä esimerkki siitä, kuinka asukkaat ansaitsevat liikkumisen vapauden ilman, että auto on ainoa vaihtoehto.
Marko Reini
Varsinais-Suomen Vihreät