AURA. Maija-Liisa Sibakowtekee viimeisen työpäivänsä Auran kunnan palkkasihteerinä 7.2. Sibakow on eläköitymisestä ja uudesta elämänvaiheesta innoissaan.
–Ihmisellä on työelämä ja elämä. Siirryn mieluusti sinne elämän puolelle kokoaikaisesti, Sibakow sanoo.
Eläköityminen on mieluisaa siksikin, että hänen miehensä on nauttinut eläkepäivistä jo viisi vuotta.
–Työ on rajoittanut sitä, mitä ehdimme yhdessä tekemään. Kohta on enemmän aikaa matkustella koti- ja ulkomailla, viettää aikaa mökillä, lukea ja tavata ystäviä, Sibakow sanoo.
Vaikka vuorokaudessa on toki tunteja työelämän ulkopuolella kohtuullisen paljonkin, työ vie kuitenkin paljon voimia.
–Odotan sitä, että voimia jää paljon muuhunkin kuin töissä käymiseen ja voi elää oman rytmin mukaan, Hän miettii.
Korkea keko
Eläköityminen on iloinen asia siksikin, että korsia on kertynyt työelämän kekoon ihan tarpeeksi.
Hän tuli 1981 kesäkuussa Auran kunnan palvelukseen. 44 vuotta työelämässä ja saman työnantajan palveluksessa on pitkä aika.
–Olin juuri valmistunut merkonomiksi ja kunnassa tarvittiin kesäapulaista. Olin valtavan iloinen siitä, että kunnassa oli sähköinen pallokirjoituskone, missä oli korjausnauha. Koulussa olin opetellut kirjoittamaan mekaanisella kirjoituskoneella. Sen jälkeen lerput, korput ja muut ovat tulleet tutuiksi. Tekniikka on helpottanut työtä paljon, vaikka joskus on ollut sellainen olo, että ruutupaperilla olisit jo perillä, Sibakow naurahtaa.
Iloa työkavereista
Nimikkeet ovat vuosien varrella vaihtuneet. Apulaiskanslisti, kanslisti, taloussihteeri, palkkasihteeri.
Nykyisin kone tekee suuremman osan rutiineista. Ilon aiheet ovat kuitenkin pysyneet vuosien kulumisesta huolimatta samoina.
–Rakastan rutiineja, mutta saan myös paljon iloa siitä, kun saan jonkin ongelman ratkaistua. Tärkeää on myös se, että on kivat työkaverit ja työssä muutekin kivaa, Sibakow sanoo.