Se, että rakentamispuuhiin voi ryhtyä omin päiten, ei välttämättä tarkoita sitä, että niin kannattaa tehdä. Rakennuksen pitää kuitenkin olla rakennusjärjestyksen mukainen.
Rakentajan vastuu kasvaa, mutta apua on saatavilla. Rakennustarkastajan voi pyytää paikalle katsomaan, että asiat ovat kunnossa. Jos on hankkeestaan vähänkin epävarma, näin kannattaa myös tehdä, sillä määräysten vastaisen rakennuksen voi joutua pahimmassa tapauksessa purkamaan.
Ongelmatapauksessa, varsinkin silloin jos uusi rakennus on sijoitettu liian lähelle tontin rajaa, myös naapurisopu voi olla koetuksella.
Pyrkimys vähentää byrokratiaa ja lisätä vapauksia tuntuu usein ensi kuulemalta hyvältä. On kuitenkin tärkeä muistaa, että vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja tässä tapauksessa rakentajan itsensä päälle sälytetään suuri vastuu.
Vastuuta pitää tuntea myös ympäristöstä. Ympäristöjärjestöt ovatkin olleet huolissaan siitä, nouseeko rakentamattomille rannoille nyt kasapäin pieniä saunoja.
Tuntuu siltä, että lakia suunniteltaessa katse ei ole yltänyt Kehä Kolmosen ulkopuolelle. Lain käytännön vaikutukset ovat kaupungeissa toisenlaisia kuin maaseudulla, sillä toisin kuin maaseudulla kaupungeissa ei kaavoittamattomia alueita juuri ole.