PÖYTYÄ. –Markku Kaurilan varhaisimmat lapsuusmuistot liittyvät työhön ja lukemiseen.
–Meillä oli iso lypsykarjatila, maatilan työt ovat jääneet mieleen. Kotona kuitenkin kannustettiin kovasti myös lukemaan. Muistan, miten opin lukemaan vuonna 1959, kun olin neljä ja puolivuotias, Kaurila kertoo.
Samana vuonna hän alkoi kirjata vihkoon saunoja, joissa on käynyt. Nyt niitä on kertynyt 346.
–Suurin osa kotimaasta, mutta joitakin myös ulkomailta. Ne eivät ole kuitenkaan olleet kaksisia. En esimerkiksi tykännyt ollenkaan turkkilaisesta saunasta.
Vuonna 1961 Kaurila meni kouluun – myöhässä.
–Olin täyttänyt sinä vuonna kuusi vuotta. Veli oli kertonut koulussa, miten olin lukenut lehdestä asioita. Opettaja sanoi, että tuo Markku kouluun. Niin sitten aloitin koulun 19. päivä syyskuuta. Sen jälkeen olin tietysti aina luokan nuorin ja pienempi kuin muut, Kaurila kertoo.
Kivakoulu
Koulusta Kaurila piti. Kotiin tuli paljon lehtiä ja kirjasto oli tärkeä paikka. Vanhemmat ja vanhempien sisarukset olivat kaikki opiskelleita. Koulunkäynti oli kotona kovassa kurssissa, jo Kaurilan isoisä oli ylioppilas.
Kirjastosta Kaurila vei kotiin kaikenlaisia kirjoja, erityisesti klassikoita.
–Minulla oli sellainen ajatus, että on tiettyjä klassikoita, jotka kuuluu lukea. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla teki minuun jo lapsena vaikutuksen, vaikka sympatiseerasinkin myös kirjan valkoisen puolen henkilöitä.
Ylioppilaslakin Kaurila painoi päähänsä Elisenvaarassa vuonna 1973. Sen jälkeen vuorossa olivat opinnot kauppakorkeassa. Ovet lääketieteelliseen eivät auenneet, mutta sitä hän ei jäänyt harmittelemaan.
Aineyhdistelmässä oli paljon matemaattisia aineita. Valmistumisen jälkeen tie vei Loimaan kauppaoppilaitokseen opettajaksi vuonna 1980. Siellä ja sen seuraajaoppilaitoksissa vierähti ensin 18 vuotta opettajana ja sitten 15 vuotta rehtorina. Vuodet 2013–2016 Kaurila työskenteli Pöytyän kunnan kehitysjohtajana ja sen jälkeen Hoivarakentajien maanhankintapäällikkönä, kunnes jäi eläkkeelle kaksi vuotta sitten.
–Tykkäsin olla Hoivarakentajilla. Työ oli liikkuvaa ja monipuolista. Oli kiva jäädä eläkkeelle mukavasta työpaikasta yli 40 vuoden työuran jälkeen, Kaurila sanoo.
Koulutus kuuluu koululle
Taustansa vuoksi hänellä on näkemys niin koulutuksen kuin kuntienkin nykytilasta.
–Ammatillisessa koulutuksessa vastuuta on työnnetty liika työnantajille. Ennen harjoitteluja oli lähinnä kesällä. Hyvää on se, että jatkokoulutusmahdollisuudet ammatillisesta koulusta eteen päin ovat nykyään hyvät.
Kuntien tulevaisuus on vielä soten jälkeisessä ajassa vähän auki.
–Puolet kuntien tehtävistä ja taloudesta siirtyi hyvinvointialueille. Kuntien hallintoa on pakko karsia, että rahat riittävät. Kunnilla on myös paljon kiinteistöjä, joista pitäisi päästä eroon. Tilanne tulee pahenemaan, kun kuntien käsiin jää kiinteistöjä, joita Varha ei enää vuokraa.
Harppi pois Varhalta
Hyvinvointialueuudistuksessa Kaurila näkee samat ongelmat kuin moni muukin.
–Ei palvelun tarvetta voi katsoa kartasta Harpilla. Vaikka Pöytyältä ajaa nopeasti Turkuun, täälläkin tarvitaan lähipalveluita.
Myös kuntaliitoksia tarvitaan, vaikka niissä omat ongelmansa onkin. Pöytyällä Karinaisten ja Pöytyän liitos meni hyvin, mutta Yläneen kohdalla on mennyt huonommin. Yläneellä saatetaan edelleen vastustaa muualla tehtäviä hankkeita sillä perusteella, että jos ei siellä tehdä jotakin niin ei sitten muuallakaan.
Eläkkeellä Kaurila kertoo viihtyvänsä.
–On mukava, kun on enemmän aikaa lukea ja liikkua. Olen sillä lailla järjestelmällinen, että edellisenä päivänä mietin seuraavan päivän tekemiset. Tosin taidan olla siinä mielessä tyypillinen eläkeläinen, että esimerkiksi parturissa käynti tuntuu täyttävän koko päivän, Kaurila naurahtaa.
KUKA?
Nimi, paikkakunta: Markku Kaurila, Pöytyä
Syntymäaika, syntymäpaikka: 25.1.1955 Pöytyä
Ammatti: eläkeläinen
Koulutus: kauppatieteiden maisteri
Tärkeimmät luottamustoimet: Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanien hallituksen jäsen
Perhesuhteet: naimisissa, kaksi aikuista lasta
Harrastukset: maanviljelys, metsänhoito, vanhojen rakennusten pystyssä pito
Motto: tekemättömät työt alulle ja loppuun.