Jos on valittava kymmenen tavaraa autiolle saarelle, otan ainakin liukuesteet. Ilman niitä minusta tulisi perin tylsistynyt mörökölli.
Alle kymmenen euroa maksavilla, kenkiin kiinnitettävillä liukuesteillä pysyn aamulenkkini pystyssä, vaikka Kyrön Yökkömäentie on peilijäässä ja työväentalon kohdalla nilkkoihin tömähtää puskemaan sarjakuvasankari Karvisen kaksoisolento.
Kaiken kukkuraksi liukuesteet ja jää muodostavat veikeän auditatiivisen kokemuksen, josta olen talven mittaan opetellut ennustamaan.
Tasainen raks, raks, raks kertoo varmasta pidosta, hyvin nukutun yön jälkeisestä virkeydestä ja siitä että tänään syntyy vaativakin lehtijuttu. Viipyilevämpi kriips, kriips, kriips on merkki märästä jäästä, liukastumisvaarasta ja veltohkosta mielentilasta.
Jo muinaiset roomalaiset tuskailivat askeltensa lipsumista ja huomasivat pidon poikivan itsevarmuutta. Niinpä legioonalaiset saivat nappulapohjasandaalit.
Kenkien kantapäihin tarkoitettuja liukuesteitä, rautapiikkejä tiedetään taotun 800-luvulta lähtien ruotsalaisille jäällä liikkujille.
Piikit olivat pitkään luksusta, suutarien asentamia lisävarusteita. Kiinnitykseen käytettiin ruuveja, joten liukuesteille piti varata omat kenkänsä eikä tavallisilla suomalaisilla ollut yleensä kuin yhdet tallukkaat. Eihän niiden kangaspohjiin voinut mitään ruuvata.
Useimpia 1800-luvulla patentoituja, remmikiinnitteisiä piikkiviritelmiä moitittiin kömpelöiksi. Viimein 1960- ja 1970-luvuilla tuli tarjolle teollisesti valmistettuja liukuesteitä, joihin lisättiin 1990-luvulla velcro-tarranauhat.
Velcrojen ansiosta kaltaiseni kankeakroppainen kansalainen saa repäistyä nastat jaloistaan vaikka ruokakaupan tai uimahallin tuulikaapissa, jottei metallin alla luistava kivilattia pääse pylläyttämään.
Tiesittekö muuten, että tarranauha on yli 80-vuotias keksintö?
Sveitsiläisen George de Mestralin väitetään keksineen sen toisen maailmansodan aikaan nypittyään housuistaan takiaisia. Tarranauhan synonyymiksi muuttunut Velcro on kanadalaislähtöinen yritys, joka ryhtyi markkinoimaan ”vetoketjutonta vetoketjua”.
Mutta tiedä sitten tuosta alussa mainitusta autiosta saaresta – ainakin Mars-planeetalle ihmiskuntamme taitaa tähdätä. Sille reissulle aion ostaa uudet liukuesteet, kun kerran punaisen pölyn alla piilee sitä paljon puhuttua jäätynyttä vettä.