KOSKI. Tulevana keväänä korkeakoulujen pääsykokeisiin suuntaavat ylioppilaat saavat eteensä aivan uudenlaisen valintakokeen. Kun valintakokeita oli ennen 120, jatkossa niitä on vain yhdeksän. Esimerkiksi filosofia, historia, kulttuurien tutkimus, taiteiden tutkimus ja teologia ovat kaikki saman valintakokeen eli valintakoe H:n alla. Jatkossa yhdellä kokeella voi hakea useaan eri yliopistoon ja usealle koulutusalalle.
Monivalintatehtävien määrä lisääntyy olennaisesti. Mahdolliset ennakkomateriaalit julkaistaan vain muutama päivä ennen koetta. Valmistautuminen hankaloituu, mutta toisaalta aikataulua muutetaan niin, että todistuksen perusteella valittavien ei tarvitse osallistua valintakokeisiin.
Todistusten perusteella valittavien määrä kasvaa. Määrä vaihtelee aloittain, mutta keskimäärin 70 prosenttia valitaan korkeakouluihin papereiden perusteella.
Ensikertalaisuuden merkitys korostuu, sillä monilla aloilla todistusvalinta on varattu vain ensikertalaisille. Jos siis haluaa vaihtaa alaa, ainoa tie siihen kulkee pääsykokeiden kautta.
Nähtäväksi jää
Uudistus on iso, mutta se on herättänyt kohtuullisen vähän keskustelua. Mitä uudistuksesta ajattelevat opiskelijat Kosken lukiossa ja heidän opinto-ohjaajansa?
Ilona Laine ja Aura Löfstedt ovat molemmat kevään abiturientteja.
–Kun todistusvalinnan merkitys korostuu entisestään, se lisää paineita lukioon, Ilona Laine miettii. Kokeen muuttuminen monivalintakokeeksi ei hänen mielestään ole kovin iso muutos, niitä on ollut käytössä jo aikaisemmin esimerkiksi oikeustieteellisessä, Laine miettii.
Se, mitä uudistus käytännössä tulee merkitsemään, jää nähtäväksi.
–Pääsykokeisiin valmistautumista voi vaikeuttaa se, jos ei ole selkeää materiaalia, jonka avulla valmistautua, Löfstedt pohtii.
Lukio on raskas paketti ja moni kaipaa sen jälkeen välivuotta. Sen voi pitää monella tapaa.
–Lukion jälkeen suuntaan armeijaan. Sen jälkeen haen kauppakorkeaan tai oikikseen, Löfstedt kertoo.
Ainakin vanhaa parempi
Muutama vuosi sitten vuoden opinohjaajaksikin valittu Tiinu Uuttu suhtautuu uudistukseen lähtökohtaisesti positiivisesti.
–Sipilän hallituksen aikana tehty uudistus, missä matematiikan painoarvo nostettiin aivan suhteettoman suureksi on ollut todella huono. Osin siksi uudistus herättää toiveita paremmasta. Esimerkiksi kielten asema paranee, Uuttu sanoo.
Monivalintakoe on yliopistojen kannalta paljon helpompi toteuttaa ja säästää työvoimaa. Onko kyseessä säästötoimi?
–Sitä on vaikea sanoa, mutta uskon tieteeseen. Jos säästynyt resurssi voidaan käyttää opetukseen, se on hyvä asia, Uuttu miettii.
Monivalintakokeen etu on myös se, että äidinkielen osaaminen vaihtelee todella paljon. Monivalintatehtävissä voi pärjätä, vaikka ei kynämies olisikaan.
Rahaa ensikertalaisista
Jatkossa yliopistot saavat osan rahoituksesta sen perusteella, paljonko opiskelijoissa on ensikertalaisia. Se lisää Uutun mukaan entisestään lukiolaisten paineita. Opiskelijat ovat jo nyt muun yhteiskunnan mukana polarisoituneet niihin, joilla on selkeät suunnitelmat ja niihin, joilla ei ole.
Valintakokeiden määrän radikaali vähentäminen ja niputtaminen niin että samantapaisille aloille voi hakea samalla kokeella, on Uutun mukaan hyvä asia. Aikaisemmin oli paljon sellaisia aloja, joita opiskelijat eivät välttämättä tulleet edes ajatelleeksi. Kun oman suosikkialan kanssa samassa nipussa on muitakin vaihtoehtoja, hakija tulee ajatelleeksi laajemmin sitä, mihin voisi pyrkiä.
Vaikka lukiolaisen olisi hyvä tietää jo mahdollisimman varhain, mihin on suuntaamassa, Uutu painottaa, että kohtuus riittää.
–Moni ajattelee, että lukiosta pitää valmistua erinomaisin arvosanoin. Seiskakin on ihan ok numero ja jos on käynyt 12 vuotta koulua, ylppäreistä kyllä selviää, Uuttu muistuttaa.
Kommentti: Kovaa peliä nuorten tulevaisuudella
Valintakoeuudistus muuttaa korkeakouluihin hakemista radikaalisti. Muutoksen aikataulu on nopea. Moni joutuu osallistumaan täysin toisenlaiseen valintakokeeseen kuin mikä lukioaikana oli mielessä. Paljon kysymysmerkkejä liittyy siihen, miten uudistus käytännössä toimii. Ovatkohan uudistuksen tekijät miettineet riittävästi sitä, että kyse on nuorten ihmisten tulevaisuudesta? Ensikertalaisuuden painottaminen entisestään saattaa kuulostaa sekin järkevältä, mutta kuinka paljon paineita ylioppilaiden niskaan on kohtuullista kasata? Nopean valmistumisen sijaan tärkeämpää on se, että valmistuu oikealle alalle.
Asko Virtanen