Olin tässä päivänä muutamana mummotehtävissä. Kuljetin autossa kahta lastenlastamme. Pikkupoikien keskustelunaiheena oli tulevaisuus – joulun aikaa kun eletään, melko materialistinen sellainen.
– Mummo, minä aion ostaa isona teidän talon, 5-vuotias Hugo väläytti keskustelun aluksi.
Tieto tuli minulle yllätyksenä, mutta ennen kuin ehdin reagoida, toinen takapenkin terroristi, 3-vuotias Edvin heitti vastavedon:
– Minäpä aion muuttaa isona pikkumummon luo ja ostan Emmi-tädin talon (pikkumummo on poikien isoisoäiti. Emmi-täti puolestaan asuu Oslon keskustassa).
– Ei Emmin koti ole mikään talo, se on kerrostalohuoneisto, oikaisi keskustelutoveri.
Asumiskeskustelu tyrehtyi toviksi, kunnes aihepiiri siirtyi pikkupojille tyypillisempään suuntaan. Autoihin.
– Minä aion ostaa isona Bemarin ja sellaisen toisen auton, sellaisen halvemman merkkisen, Skodan, serkuksista vanhempi totesi.
– Minä ostankin sellaisen auton kun mummolla on, tykitti toinen.
Poikien keskustelu sai minut miettimään asioiden arvoa ja merkitystä. Miten tärkeää onkaan, että meillä on unelmia, olivatpa ne sitten miten epärealistisia tahansa. Unelmat antavat toivoa ja kannustavat toimimaan, ilman unelmia ihmisen elämästä tulee helposti näköalatonta.
Suomessa nautitaan hyvinvoinnista, jonka ansiosta kaikki saadaan usein aivan liian helposti. Kun ei tarvitse ponnistella haluamansa eteen, ei myöskään opi sietämään epämukavuutta.
Ei tarvitse kuin katsoa kerran television uutisia kun jo muistaa, miten maailmassa on niin paljon heitä, joilta ihan oikeasti puuttuu kaikkea sitä, mikä meidän leveysasteillamme on elämässä itsestäänselvyys. Kuten nyt pikkupoikien keskustelujen kodit ja autot.
Voin hyvin uskoa, että serkukset pystyvät tulevaisuudessa hankkimaan itselleen erilaisia asioita, mutta miten onnellinen olen siitä, ettei heidän vielä tarvitse kantaa huolta huomisesta. Puheet voivat kuulostaa suurilta, mutta todellisuudessa heille riittää se, että saavat joulun alla lueskella Postin kotiin kantamaa Suurta lelukuvastoa.
Omasta puolestani toivon, että unelmat, joita he aikanaan tulevat tavoittelemaan, saavat heidät ponnistelemaan ja arvostamaan sitä kaikkea hyvää, mitä meillä jo on.
Joten annetaan vaan pikkumiesten unelmoida autoista ja asunnoista. Meidän aikuisten tehtäväksi jää varmistaa, että heidän haaveensa ovat eräänä päivänä mahdollisia. Unelmoidaan, nautitaan ja huolehditaan siitä, että jokaisella on joku, jonka kanssa jakaa joulunajan ilosanomaa!
toimittaja
Susanne Hiltunen
susanne.hiltunen@avl.fi