Onpas nyt osannut pidellä erinomaisen laadukkaita risusavottailmoja. Lunta ei ole pusikoissa juuri nimeksikään. Pientä pakkasta on riittänyt sen verran, ettei saapastelija heti humpsahda pehmeikköön polvia myöten. Kyllä melkein kaikkien kelpaa olla oloja valittamatta. Enää ei tarvita kuin tekemistä niin projekti on valmis.
Aurinkokin on huomannut näyttäytyä niin, että siinä paisteessa jo hipiä päivettyy kuin keväthangilla. Toki erilaisia ulkopuuhia edistävää päivänpaistetta ei totuuden nimessä ole aivan ylenpalttisesti. Ei se mitään. Kuu oli ennenkin torpparin aurinko.
Moottorisahaa ja raivuria ronskimmat konevoimat rymistelevät maakunnan metsälöissä monessa vuorossa. Joutuisasti etenee laajakin leimikko harvahkoon siemenpuuasentoon. Muuttuneesta maisemasta hämmentynyt orava ajautuu jalankulkijaksi.
No, eipä aikaakaan, kun hakkuuaukeilla taas honkia humisee. Luonto valtaa vääjäämättä oman tilansa takaisin.
Jossain päin maailmaa pohjoisista piikkipuista sahattua lautaa ja lankkua aina vain tarvitaan, vaikka Suomessa asuntorakentamisen kanssa on näinä aikoina vähän niin ja näin. Kaikesta päätellen ainespuulla riittää kysyntää.
Rakennusalan suhdanteilla on tapana tehdä jyrkkiä liikkeitä. Tasaista ja tavallista saisi olla, mutta vaihteluja pakkaa priiman ohella tulemaan.
Tuntematon Paavo Nurmi -kirja kuvailee juoksijoiden kuninkaan legendaarisen juoksu-uran jälkeistä elämäntyötä liikemiehenä ja Helsingin rakentajana 1930-luvulta lähtien.
Kalle Virtapohjan kirjoittama teos piirtelee ensin laajoja kaaria miltei muinaisista egyptiläisistä lähtien ja Suomen pääkaupungin Turusta vähäpätöiseen Helsinkiin siirtäneen keisari Aleksanteri I:n mahtipontisiin rakennushankkeisiin päätyen. Mikä ettei arvonsa tuntenut, mutta sinänsä vaatimaton Nurmikin siihen jatkumoon sovi.
Nurmi rakensi kasvaneeseen Helsinkiin 40 kerrostaloa 1960-luvun loppuun mennessä. Taloja olisi varmasti noussut enemmänkin, mutta sotavuodet katkaisivat rakennustyöt moneksi vuodeksi.
Nurmi oli rakentajana pilkuntarkka ja nuuka mies. Iltaisin hän kävi työmailla keräilemässä työmiehiltä pudonneet naulat visusti talteen. Talojensa isännöitsijänä hän valitsi asukkaatkin itse. 1960-luvulla alkaneeseen lähiörakentamiseen Nurmi ei lähtenyt. Se jäi Puolimatkalle ja kumppaneille.
Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com