KOSKI. Nyrkkeilyn moninkertainen Euroopan mestari Amin Asikainen ja viihteen monitaituri Mikko Kartano ovat joutuneet painimaan koulukiusaamisen kanssa ja he ovat myös saaneet pantua hullunmyllylle pisteen. Nyt miehet kiertävät ympäri Suomea Kiusaamisesta KIPU. -konseptin merkeissä ja puhuvat, kuinka kiusaamisessa ei ole mitään positiivista.
Kumpikin sanoo ymmärtävänsä, että kiusaajilla on monesti takanaan kivikkoinen polkunsa, eivätkä he kykene käsittämään tekojensa vaarallisia vaikutuksia.
– Ketään ei syyllistetä, mutta kaikki vastuullistetaan, Kartano kiteytti kaksikon linjan.
Kiusatuille miehet haluavat puolestaan antaa voimavaroja uuteen huomiseen sekä rohkeutta kertoa murheistaan.
Nyrkkeily pelasti
Amin Asikaista ryhdyttiin tönimään, hakkaamaan ja nimittelemään ala-asteella. Hänen vanhempansa olivat eronneet aikoja sitten ja Amin-poika eleli äitinsä kanssa. Isältä peritty marokkolaistaustainen sukunimi vaihdettiin kiusaamisen ehkäisemiseksi äidin sukunimeen, mutta sekään ei auttanut.
Erityisen pelottavina tilanteina Asikainen muistaa uimahallireissut ja kuinka kiusaaminen alkoi jo linja-autossa. Pukuhuoneessa kiusaajat viskelivät tavaroita kadoksiin ja vessassa hänen päänsä painettiin veden alle. Hallin henkilökunta puuttui menoon, kun Asikaisen nenä alkoi vuotaa verta.
Yläasteella asetelma muuttui. Siellä Asikaisesta kuoriutui tarkkisluokan kovis, jolla oli Suzuki PV, pilottitakki ja huulessa nuuska.
Hän ryhtyi myös kiusaamaan ja olisi ehkä jatkanut kauankin, ellei olisi päätynyt nyrkkeilysalille. Siellä saatuja taitoja oli lupa käyttää ainostaan salilla. Mikäli teki toisin, salille ja siellä pyörineeseen kaveripiiriin ei ollut tulemista.
Salilta Asikaiselle urkeni ura urheilijana.
”Ottakaa muut mukaan”
Mikko Kartano sanoo tietävänsä yhtä hyvin kuin Asikainenkin, miltä tuntuu olla pää painettuna vessanpönttöön ja itkeä niin, ettei enää tule edes kyyneleitä.
Hänen vanhempiensa työ vei perheen paikkakunnalta toiselle ja Mikko-poika veti uutena oppilaana kiusaajia puoleensa. Rankat kokemukset aiheuttivat fyysisiä oireita ja yhdeksänvuotiaana Kartano sai ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen. Se iski mummolassa.
Savoon päästyä elämä alkoi hymyillä, kun luokan trenditietoisin poika pyysi Kartanoa kaverikseen ja niin hän toivoo tapahtuvan muillekin.
– Ottakaa muut mukaan, pyytäkää anteeksi sekä antakaa anteeksi, Kartano evästää.
Paniikkihäiriön hän on oppinut taklaamaan riittävällä levolla ja liikunnalla. Esiintyessä vaivasta ei ole tietoakaan.
Ihmiselämää Kartano vertaa valkoiseen paperiin, joka on syntyessään puhdas, rakastettu ja ehjä. Kiusaaminen saa kulmat rypistymään ja lopulta paperi on kasaan rusennettu mytty. Vaikka arkin saa siloteltua kutakuinkin suoraksi, runtelun jäljet jäävät näkyviin.
Amin Asikainen sekä Mikko Kartano pitivät Kiusaamisesta KIPU. -konseptin tapahtumia viime viikolla Koskella sekä Marttilassa.
Yhteisöllisyys hillitsee kiusaamista
Kosken seudun yläasteen rehtori Jouni Karvosen mukaan kiusaamista on ja valitettavasti sitä tulee aina olemaan, mutta Koskella tapauksiin pyritään puuttumaan matalalla kynnyksellä. Oppilaskunnan edustajat toivoivat äskettäin, että puuttumisprosessi ja sen seuraukset selitettäisiin oppilaille sekä huoltajille vieläkin täsmällisemmin.
Kiusaamistapaukset käsitellään aina luottamuksellisesti, mutta itse prosessista tiedottaminen entistä selvemmin on rehtorin mielestä erittäin kannatettava ajatus.
– Puuttumiskeinot ovat pääsääntöisesti kyllin tehokkainta, jos vaan saamme kaikki osallistettua. Oppilaiden ja koulun aikuisten lisäksi vanhemmilla on tärkeä osuus, Karvonen sanoo.
Koskella elää vahva yhteisöllisyys, jonka tiimoilta kodeissa ollaan kiinnostuneita lasten sekä nuorten asioista ja myös kyläyhteisö puuttuu huonoon käytökseen.
Kouluterveyskyselyn perusteella kolmisen prosenttia Kosken yläkoulun oppilaista on kokenut kiusaamista, kun taas valtakunnan keskiarvo on kymmenisen prosenttia. Rehtorin mielestä vähänkin on silti liikaa.
Yhdeksäsluokkalaiset Liisi Laasonen , Aliisa Virtanen ja Wilhelmiina Mäkelä sanovat opinahjonsa olevan siinä mielessä hyvä paikka, että lähellä on aina aikuinen, jolle kertoa hankaluuksista. Kiusaamisesta he ilmoittaisivat luokanvalvojalle tai rehtorille. Kolmikko arvelee tavallisimmaksi kiusaamismuodoksi syrjinnän ja mollaamisen.
Koulukeskuksessa saa Laasosen, Virtasen ja Mäkelän mukaan olla persoonallinen oma itsensä, ilman että tarvitsee pelätä joutuvansa kiusatuksi.
He arvelevat, että koulun henkilökunnan lisäksi suvaitsevaisuutta ruokkivat laajalta alueelta, yli kuntarajojen tulevat oppilaat.
