AURA. Yläneläisen Markku Sankarin työjuhta, Kuljetus Viitalähde Oy:n Scania täytti viime kuussa vuoden ja nyt matkamittarissa on lähes 400 000 kilometriä. Sankarin mukaan se on parhaita maitoautoja, joita hänen 18-vuotiselle työuralleen on sattunut.
– Tekniikka on mennyt koko ajan parempaan suuntaan. Nykyiset maitoautot ovat helppoja ajaa, yksinkertaisia käyttää ja hiljaisia, Sankari kehuu.
Jäisiä pikkuteitä silmällä pitäen auto on varustettu hiekoittimilla ja tarvittaessa renkaisiin voi asentaa ketjut. Kertaakaan Sankari ei ole joutunut turvautumaan ketjuihin, kiitos kunnollisten renkaiden ja ehkä vähän tuurinkin.
Niin sanottua Auran lenkkiä varten hän jättää perävaunun Huuskantielle, Valtasen liikenteen tallin edustalle ja lähtee kiertämään tiloja pelkällä vetoautolla. Tällä kertaa lenkki johtaa kolmelle auralaiselle ja yhdelle paimiolaiselle Valion maitotilalle.
Auton säiliön täyttyessä maitolasti puretaan perävaunuun. Kun Valion ajojärjestelijän määrittämä kierros on tehty, ajoneuvoyhdistelmä suuntaa Riihimäen meijeriin ja toisinaan Seinäjoelle.
Maito jäähdytetään tiloilla
Auran lenkin ensimmäinen kohde on Kalle Isotalon pyörittämä Karja-Auran tila Auran Kirkonkulmalla. Perillä Sankari tarkastaa ensitöikseen navetan tilatankin lämpötilan.
Maito jäähdytetään tiloilla 3–4-asteiseksi ja se pysyy auton matkassa noissa lukemissa kymmenenkin tuntia, vaikka olisi kesähelle tai kireä pakkanen. Maitoauton sekä perävaunun säiliöt ovat kuin suuria termospulloja. Niissä ei ole jäähdytystä eikä lämmitystä, ainoastaan hyvä eristys.
Kalle Isotalo tuumaa olevansa tyytyväinen määrään, kun mittari pysähtyy parin tuhannen litran tuntumaan. Hänellä on 40 lypsävää.
Aiemmin maitoauto kävi Kirkonkulmalla öisin, mutta nykyään se saapuu iltapäivisin, mikä sopii Isotalolle paremmin.
Pumppauksen päätteeksi Markku Sankari käynnistää tilatankin pesurin ja jakaa tilaukset, joita maitotilalliset voivat tehdä osuuskuntien Valmakaupoista. Isotalo kiittelee palvelua käteväksi. Sen turvin saa kätevästi elintarvikkeita kuin myös tuotannossa ja eläintenhoidossa tarvittavia tuotteita.
Auton lähdettyä tilojen sähköposteihin ilmestyy tieto otetun maidon määrästä ja muista käynnin yksityiskohdista. Sitten kun maitonäyte on saatu tutkittua laboratoriossa, Isotalolla on tapana mennä meijerin verkkosivulle katsomaan analyysitiedot.
Tilat ja autot ovat kasvaneet
Kokemus näkyy Markku Sankarin otteissa hänen taituroidessaan autoa pihan poikki kapoiselle pihatielle. Ratissa ei näy ainuttakaan turhaa liikettä ja meno on muutenkin tasaista.
Sankari on kuullut edeltäjiltään, kuinka he pysähtyivät lähes jokaiseen tienhaaraan ja noutivat muutaman kymmenen litran eriä. Keräilylenkillä saattoi olla jopa toista sataa paikkaa. Maitoautojakin oli paljon enemmän kuin nyt. Sankari laskee, että Varsinais-Suomessa niitä on enää kaksi tai kolme.
Kun tilojen määrä vähenee, maitoautoja tarvitaan entistä vähemmän. Myös maitoautojen koko on kasvanut ja niin myös yksittäisiltä tiloilta kerättävän maidon määrä. Keskimäärin autoon pumpataan kerrallaan kolmisen tuhatta litraa.
Sankari sanoo maatalouden muuttuneen hänen työvuosinaan siten, että tilojen koko on jatkanut kasvuaan eikä niiden pyörittäminen juurikaan poikkea yrityksen johtamisesta. Vaikka maalaismaisemassa on mukava ajaa, tilojen määrän väheneminen surettaa häntä.
– Lakkautusten kerrannaisvaikutukset ovat merkittäviä. Tilat tarvitsevat monenlaisia palveluja ja tarviketta, joiden tuottaminen luo seudulle elinvoimaa, hän perustelee.
”On opeteltava käymään maitokaupassa”
Seuraavalla pysäkillä Markku Sankarin pohdinnat konkretisoituvat, kun Seppo Mäkilä sanoo luopuvansa lehmistä jouluun mennessä, joskin viljanviljely jatkuu.
– Luopumispäätös on tavallaan helpotus, kun minulla on jo ikääkin. Olen 68-vuotias ja isäntänä olen ollut nelisenkymmentä vuotta, Mäkilä kertoo.
Maitoauton palveluihin Mäkilä on ollut tyytyväinen. Erityisesti hän kiittelee mahdollisuutta tilata elintarvikkeita kotiovelle.
– Minun on opeteletava käymään maitokaupassa, sitten kun auto ei enää meille tule, hän virnistää.
Mäkilälle auton yöaikataulu sopi hyvin, sillä pikkutunneilla piha on tyhjänä koneista ja laitteista. Talvisina pyryiltoina häntä toisinaan jännitti, milloin olisi järkevää mennä auraamaan, jotta auto pääsisi varmasti perille.
Tieverkko kohtuullisessa kunnossa
Mynämäellä on Markku Sankarin mielestä hänen työreviirinsä parhaiten hoidettuja hiekkateitä ja viimeisen parin vuoden aikana myös Auranmaan hiekkateiden kunto on parantunut merkittävästi. Reviiri ulottuu Uudestakaupungista Turun laitamille, Auraan ja Pöytyälle.
Oikein liukkailla keleillä pieni lisä hiekoitushiekkaa ei olisi pahitteeksi, mutta Sankari ei halua syyllistää tienpitäjiä, päin vastoin. Auraajat ja hiekoittajat ovat yleensä parhaansa yrittäviä välikäsiä. Seuraava porras kun määrittää, milloin he saavat lähteä matkaan.
Kello kahdelta iltapäivällä parin tunnin Auran lenkki on tehty, Sankari peruuttaa nupin Valtasen tallilla odottavan perävaunun eteen ja kirjautuu ulos auton järjestelmistä. Seuraava kuljettaja ottaa ohjat ja lähtee yhdistelmällä kohti Riihimäkeä. Siellä maitokuorma puretaan, säiliöt sekä koko auto pestään ja näytteet viedään analysoitaviksi. Meijerillä vierähtää pari tuntia ja kohta Scania rullaa taas tilalta toiselle.
Markku Sankari kiipeää jälleen rattiin seuraavana aamuna kello viisi.
FAKTA
Maitotiloilla lypsetty maito kerätään tilatankkeihin, joissa se jäähdytetään.
Maitoauto hakee maidot joka toinen päivä.
Vetoautoon ja perävaunuun mahtuu yhteensä noin 50 000 litraa.
Meijerissä maitokuorma puretaan, auton sekä vaunun säiliöt pestään ja näytteet viedään analysoitaviksi.
Auranmaalaisten Valion maitotilojen tuotanto päätyy yleensä Riihimäelle, tarvittaessa Seinäjoelle.
Maitoautot uusitaan keskimäärin 2–2,5 vuoden välein.
