Marttilan kunta koulutti viime keväänä kolme wertaisliikuntakaveria (s. 25). Hanke on hyvä esimerkki matalan kynnyksen toiminnasta, jollaiselle varmasti on tilausta. Vertaisliikkujan avulla on varmasti helpompi löytää itselle sopiva tapa liikkua.
Kyseessä on myös yksi tapa vähentää yksinäisyyttä. Yksinäisyys on jo sinänsä merkittävä terveysriski, mutta totta on sekin, että kaverin kanssa kynnys lähteä lenkille on matalampi.
Kaikki keinot liikunnan lisäämiseksi kannattaa ottaa käyttöön. Edelleenkin liian monella on liian yksipuolinen kuva siitä, mitä liikkuminen on. Aktiivinenkin liikkuja voi halutessaan kiertää kuntosalit kaukaa, mutta tarttuu kauppareissulla auton sijasta pyörään. Luonnonystävä ei välttämättä tule tunnin metsälenkillä edes ajatelleeksi, että kyse on mielen virkistyksen lisäksi myös liikkumisesta.
Parasta olisi, jos liikkuminen olisi osa arkipäiväistä elämää eikä vain erikseen tehtävä suoritus.
Hyvinvointiuudistuksen monenlaisten valuvikojen joukosta löytyy myös se, että ennaltaehkäisevä työ jätettiin kuntien harteille, mutta taloudellisesti siitä hyötyy hyvinvointialue.
Liikunnan edistämisen ja muun terveyttä edistävän ennaltaehkäisevän työn merkitys on niin kansantalouden kuin kuntalaisten hyvinvoinninkin kannalta suuri. Auranmaan kunnissa onkin tartuttu ilahduttavan aktiivisesti liikunnan ja terveiden elintapojen edistämiseen. Koituipa ennaltaehkäisevästä työstä saatavat taloudelliset hyödyt sitten kenen tahansa hyväksi, on aina kunnan etu, jos kuntalaiset ovat liikunnallisia.