SAARISTOMERI, PÖYTYÄ. Maalla varttunut, mutta mereen kiintynyt, näin voisi todeta pöytyäläislähtöisestä Eeva Räihästä. Räihä eli nuoruutensa ja kävi koulunsa Riihikoskella ja Elisenvaarassa, mutta myös meri oli ja on edelleen vahvasti läsnä elämässä.
–Mummon ja papan evakkomatka päätyi Nauvoon ja mummola oli Nauvossa, Räihä kertoo.
Räihän perhe rakensi myös oman mökin Nauvoon ja hänen rakkaimmat lapsuusmuistonsa ovatkin meren ääreltä.
–Siitä asti, kun muistan, plutittiin meressä. Uimaan mentiin heti, kun jäät suli. Välillä pakattiin eväät ja mentiin lähisaarelle retkelle.
Rakas maisema on tallentunut Räihän nuoruusvuosina maalaamiin öljyvärimaalauksiin. Nykyisin hän on innokas merimaisemien valokuvaaja. Aikuisiällä Räihä ryhtyi myös käymään kalassa isänsä kanssa. Isän ja tyttären kalareissuilta oli usein saaliina verkoilla pyydettyä siikaa. Peilityynet aamut herkistivät.
–Isä sanoi, että jos olisi vielä hienompaa, maisema olisi pilalla, Räihä muistelee yhteisiä hetkiä jo edesmenneen isänsä kanssa.
Valokuvauksen ohella Räihä on innokas meloja. Kajakin hän laskee vesille heti jäiden lähdettyä ja melontakausi jatkuu ensimmäiseen adventtiin asti.
–Kajakki on ollut parhaimpia ostoksia, Räihä sanoo ja kuvailee, miten hienolta tuntuu olla kiinni veden pinnassa, kun ympärillä on täysin hiljaista.
Luontoelämyksiä tarjoilevien merilintujen elämä on alkanut kiinnostaa häntä melomisen myötä. Ennen kaikkea meri on kuitenkin ollut ystävä vaikealla hetkellä.
RÄIHÄ oli käynyt melontakurssin jo aiemmin. Kajakin hän osti koronakeväänä 2 020, jolloin oli jäänyt työttömäksi pitkäaikaisesta työstään organisaatiomuutoksen vuoksi. Merkillisessä maailmantilanteessa omaan elämään uutta suuntaa etsiessä melominen toi helpotusta.
–Silloin oli vaikeaa, mutta jotenkin melominen aina rauhoitti, Räihä sanoo.
–Kun kajakkiin hyppää, on luonnon keskellä ja yhtä luonnon kanssa. Se on terapiaa.
Ensimmäisenä vuonna Räihä meloi 400 kilometriä. Hän kiittelee kunnon parantuneen ja pääkopan tykänneen.
–Maisemat ovat niin upeita, ettei niihin kyllästy ikinä.
Sittemmin Räihä on päässyt tekemään työtä itselleen tärkeän Itämeren eteen. Pidä Saaristo Siistinä ry:n (PSS) viestinnän asiantuntijana hänelle on avautunut uudenlainen näkymä mereen. Itämeren saastumisen hän toki oli jo huomannutkin.
–Meidän laiturin päässä on kaksi metriä syvää. Lapsena siinä näki aina pohjaan, nykyisin vesi on sameutunut ja pohjaan näkee vain aikaisin keväällä ja mahdollisesti syksyllä.
Meren huono tila näkyy myös kalastusverkkoihin kertyvänä putuna ja aiempaa heikompina kalasaaliina.
–Kun olin lapsi, tuli vielä kampelaa. Ei tule enää, Räihä sanoo ja toteaa rehevöitymisen ajaneen kampelat kauemmas.
Surkein asia on sinilevä. Sinilevätilanne voi vaihdella tuulien mukaan, mutta siitä ei pääse Räihän mukaan mihinkään, että tilanne on muuttunut radikaalisti huonommaksi.
–Välillä ranta on kuin vihreää maalia olisi kaadettu ja se haisee.
SINILEVÄSTÄ ja meren rehevöitymisestä on totuttu syyttämään maanviljelijöitä. Oma osuutensa on kuitenkin myös merenkulkijoilla. Vasta ensi kesänä astuu voimaan rahtialuksille kielto laskea jätevesiään Suomen vesille. Räihä muistuttaa, että oman osansa meren eteen voi tehdä ihan jokainen.
PSS:llä on Siisti Biitsi – rantojen siivousohjelma, jonka puitteissa ihmisiä kannustetaan keräämään roskia rannoilta ja raportoimaan niistä yhdistykselle. Räihä kertoo ruvenneensa pitämään myös yhden naisen Siisti Biitsiä ja ottaneensa tavaksi kerätä melontaretkillä löytämänsä roskat.
–Maailman yleisin roska on tupakantumppi. Sitä ja purukumia ei ehkä mielletä roskaksi, eikä tajuta, että niissä on muovia, joka ei maadu vaan muuttuu pikkuhiljaa mikromuoviksi, hän sanoo ja tietää kokemuksesta kertoa, ettei yhtään roskatonta rantaa ole.
Räihä huomauttaa, että kaikki, mikä heitetään katukaivoon tai vaikkapa Auranmaalla ojiin, päätyy Aurajoen ja Paimionjoen kautta Itämereen.
–Monelle tulee uutisena, tuli minullekin, ettei katukaivoissa ole siivilää, johon roskat pysähtyvät.
Merien roskaantumisen estämiseksi on Räihän mukaan olemassa yksi yksinkertainen keino, joka ei ole pois kenenkään mukavuudesta eikä vaadi ihmeellistä elämänmuutosta.
–Laitetaan roskat roskikseen!
”Mieti, mitä viet saaristoon mukanasi”
Pidä Saaristo Siistinä ry:n ylläpitämä huoltoalus M/S Roope toi saaristosta viime kaudella yhteensä 82 tonnia sekajätettä, 40 tonnia metalleja ja laseja sekä 110 kuutiota septi- eli käymäläjätettä.
–Määrä on valtava, Eeva Räihä toteaa ja kertoo oppineensa huoltoaluksen miehistöltä, että saaristoon lähtiessä kannattaa miettiä, mitä sinne vie mukanaan.
–Omaa jätekuormaa voi vähentää esimerkiksi pakkaamalla ruuat pestäviin astioihin kotoa lähtiessä.
Räihä kehottaa myös lajittelemaan roskat. Veteen ei pidä myöskään pissiä ja veneilijöille Räihä suosittelee veneiden pohjan myrkkymaalien sijasta vaihtoehtoisia menetelmiä kuten pohjan harjapesua.
–Harmaavedet eivät kuulu vesistöihin. Älä siis peseydy pesuaineiden kanssa suoraan meressä tai kaada tiskivesiä mereen, hän opastaa.
Itämeren suojelusta kiinnostuneita Räihä kannustaa liittymään Pidä Saaristo Siistinä ry:n jäseneksi, sillä jäsenmaksut mahdollistavat konkreettisen työn vesistöjen puhtaana pitämiseksi. Itämeren suojelun lisäksi PSS:llä on toimintaa Järvi-Suomessa.
Toimintaan voi osallistua muillakin tavoin. Esimerkiksi yritykset ovat järjestäneet Siisti Biitsi tyhy-päiviä ja kouluille on oma Siisti Biitsi -kummikouluohjelma.
Kummikouluohjelmaan osallistuvat sitoutuvat pari kertaa vuodessa siivoamaan jotain rantaa, vaikkapa Aurajoen rantaa, ja saavat vastineeksi ympäristöaiheista materiaalia tutkittavaksi ja tehtäväksi. Räihä uskoo lapsesta asti tehtävän käytännön ympäristötyön kantavan hedelmää aikuisenakin.
–Mitä pienempiä oppilaat ovat, roskien siivous muuttuu heti aarteenetsinnäksi, hän kertoo kummikouluohjelmassa kertyneistä mukavista kokemuksista.