Itämeri on yhteinen

Saaristomeren tilasta on kannettu huolta jo pitkään – eikä ihme. Sinileväpuuro on vuosi vuodelta sakeampaa ja kalansaaliit heikompia. Heikot kalansaaliit eivät tosin johdu pelkästään meren heikosta tilasta vaan myös esimerkiksi liiallisesta merimetson suojelusta. Nuoria on vaikea houkutella kalastajiksi ja kotimaista villikalaa on vaikea löytää kaupan tiskiltä ja jos löytää niin hinta on kova. Tällä on suora yhteys myös kansanterveyteen.

Meren saastuminen on asia, jolle olisi mahdollista tehdä paljon nykyistä enemmän. Rahtilaivat saavat edelleen laskea jätevetensä mereen. Ensi kesänä se ei onneksi enää ole mahdollista. Valvonta ja kiellon noudattaminen onkin sitten toinen asia.

Merien roskaantumiseen voi vaikuttaa jokainen myös Auranmaalla. Ojaan tai katukaivoon heitetty roska päätyy jokien kautta ennen pitkää mereen.

Maataloudella on osuutensa siinä, että meret rehevöityvät. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea lainsäädännöstä. Nykyistä suuremmat suojavyöhykkeet ja niistä maksettava kunnon korvaus ovat keino, jolla ravinnekuormaa voidaan vähentää.

Merellä, mutta myös jokiseuduilla voisi olla nykyistä paljon suurempi merkitys ihmisten elämässä niin elinkeinojen kuin virkistyksenkin lähteenä. Se kuitenkin edellyttää, että vesistöjen kunnosta pidetään nykyistä parempaa huolta. Jokainen auranmaalainenkin voi omalta osaltaan vaikuttaa Itämeren kuntoon laittamalla roskat roskikseen, mutta suuren muutoksen aikaan saaminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä.