PÖYTYÄ/Kyrö. Lauantaina Päivä paloasemalla -tapahtumassa Kyrön paloasemalla päästiin ihmettelemään isoja autoja ja painavia vaatteita sekä suihkuttelemaan vanhan ajan pumpattavalla paloruiskulla.
Tämän vuoden erityisteemana kerrottiin kotien akkuturvallisuudesta.
–Arjen pieninä paloturvallisuustekoina voi ajatella esimerkiksi sitä, että ei pääosin latailtaisi laitteita valvomatta eikä yöllä. Silloin toiminta olisi valvonnan alla. Norjassa paloi juuri ihan uusia paloasema, kun siellä syttyi latauksen seurauksena akkupalo ja koko asema tuhoutui. Vähän ironista kyllä, mutta hyvä varoitus, kertoi Karinaisten VPK:n päällikkö Marko Saarinen.
Myös pattereista Saarinen halusi muistutella ihmisiä.
–Ne tulisi aina teipata napojen kohdilta. Suurta syttymisen vaaraa ei ole ehkä kotiolosuhteissa, kun käytettyjä pattereita on yleensä aika vähän, mutta kun niitä viedään keräyksiin ja niihin kerääntyy enemmän, niin siellä voi syttyä jo sähköpaloja, kun patterille tulee painetta. Useimmiten osassa pattereita on kuitenkin vielä virtaa, kun ne jo vaihdetaan, Saarinen muistutti.
Karinaisten VPK:lla pyyhkii Saarisen mukaan tällä hetkellä hienosti.
–Kalusto on tosi hyvässä kunnossa ja meillä on oikeastaan kaikki tarpeellinen. Tällä hetkellä laaditaan uusia sopimusehdotelmia Varhan kanssa. Varhaltahan tulee kaikki meidän kalustomme eli siksi se onkin kunnossa. Sopimuksissa lukee tarpeemme ja he toimittavat käyttöömme sopimuksen mukaiset laitteet, Saarinen selvensi.
Kaikki toiminta perustuu silti vapaaehtoisuuteen, kuten vapaapalokunta-nimikekin edelleen kertoo.
–Tosin pelastustoimintaan mukaan pääsemiseksi täytyy käydä aika monta kurssia nykyään, Saarinen kertoi.
Aiemmin vapaapalokuntatoiminnassa työnantajat olivat hyvin myötämielisiä kesken työpäivää tapahtuviin hälytyksiin, mutta nyt asenteet ovat tiukentuneet.
–Palomiestoiminnasta saamme 15 euroa tunnilta. Samalla työpaikalta tietenkin menettää palkan eli ei tässä rikastumaan pääse. Työnantajista osa suhtautuu edelleen hyvin positiivisesti ja arvostaa toimintaa, mutta osan kanssa on hieman haasteita, Saarinen paljasti.
Parasta on savusukellus
Into, 2, ja Antti Värri, 5, pääsivät ruiskuttamaan vanhalla paloruiskulla isoisänsä Vesa Koskisen kanssa. Isä, Tero Värri, katseli toimintaa palomiehen asu päällä.
–Pojat eivät ole vielä päässeet mukaan palokuntatoimintaan, kun ovat niin nuoria. Kyllähän he aina kyselevät, missä isä olit, kun tulee lähtö hälytykselle, mutta vaitiolovelvollisuuden takia ei ole heille paljon kerrottavaa, Värri kertoi.
Lumi Jalonen, 10, Eeli Hirvensalo, 8, Ilona Jalonen, 9, ja Alma Hirvensalo, 10, ovat olleet vapaapalokuntatoiminnassa mukana jo muutaman vuoden. Nuorten suojavarusteisiin pukeutuneet lapset hihkuivat innosta kysyttäessä palokuntatoiminnan mukavuudesta.
–Ihan parasta on ollut savusukellus. Ollaan oltu tuossa harjoitushallissa ja siellä on ollut sitä tekosavua, kertoi Alma.
–Ensiaputaitojen harjoittelu on myös ollut mielenkiintoista, kun esimerkiksi päästiin testaamaan sellaista rankalautaa ja ilmatäytteistä selkätukea, jos pitää siirtää joku, jolla on selässä ehkä murtuma, Ilona tiesi kertoa ensiaputoiminnasta.
Tuomas Honkasalo
