MARTTILA, ORIPÄÄ, LOIMAA. –Jos Luntan Kaapo ja Antti Antinpoika Hannula olisivat eläneet aikakautensa normien ja odotusten mukaan, heidät olisi jo unohdettu. Kuolema pyövelin kirveen alla merkitsisi sitä, että heidän muistonsa elävät, sanoi Loimaan paikallishistoriaan perehtynyt Sami Männistö Marttilassa 22.10. pidetyssä tilaisuudessa, missä muisteltiin Marttilan viimeistä teloitettua.
Luntan Kaapo tunnetaan Marttilassa teloitettua Antti Antinpoikaa huonommin. Hän kohtasi loppunsa hieman Hannulaa aikaisemmin eli 13.8.1824. Mestauspaikka sijaitsee Oripäässä, joka kuului siihen aikaan Loimaaseen.
Luntan rikoksen ajoitus oli huono, sillä vuonna 1825 kuolemantuomioiden täytäntöönpano lopetettiin ja kuolemaantuomitut karkotettiin Siperiaan.
Suomessa voimassa olleessa vuoden 1734 maanlaissa oli yli 60 rikosta, joista voitiin langettaa kuolemantuomio. Lain tulkinta oli sen kirjainta lievempi ja kuolemantuomioita langetettiin vähän.
Muistolaatta Luntalle
Luntan mestaus tapahtui Oripään urheilukentän viereisellä kalliolla. Paikka on yksityisessä omistuksessa, mutta siellä sijaitsee muistolaatta, joka paljastettiin kuluvan vuoden syyskuussa.
Tyrväällä vuonna 1799 syntynyt Luntan Kaapo eli Gabriel Mikonpoika Luntta eli risaisen elämän, joka voidaan Männistön mukaan tulkita kahdella tavalla.
–Hän oli joko onnettomien olosuhteiden ja vihamielisen ympäristön uhri tai sitten peto niin kuin papit häntä nimittivät ja joka kuoli väkivaltaisesti niin kuin oli elänytkin, Sami Männistö pohti.
Olipa niin tai näin, risainen Luntan elämä ainakin oli. Kaapo karkotettiin Turusta jo teini-ikäisenä ja hän tuli Loimaan Vesikoskelle vuoden 1818 tienoilla.
Riita sukkapuikosta
Onnettomaan henkirikokseen johtaneet tapahtumat alkoivat piian pudottamasta sukkapuikosta vuonna 1819. Jääkäri Mikael Kors syytti Kaapoa varkaudesta. Syntyneessä tappelussa Kaapo iski Korsia puukolla jalkaan ja tämä vuoti kuiviin.
Seuraavat viisi vuotta Kaapo vietti Turun linnan tyrmässä odottamassa mestausta.
–Tuomiota voi pitää ankarana. Nykyään se menisi todennäköisesti tappona eikä raskauttavia asianhaaroja ollut toisin kuin Antti Antinpojan tapauksessa, missä poika tappoi isänsä, Männistö arvelee.
Rikosrekisteriä Kaapon tekemisistä ei ole säilynyt, mutta nykytermein häntä pidettäisiin syrjäytyneenä rähinöitsijänä.
–Kohtuullisen kovaluontoisesta miehestä lienee kysymys. Pöytyällä piikana ollut Kaapon sisar tuli katsomaan teloitusta. Kuulemma Kaapo huusi hänelle: ”Tuletko suolia kääntään, kun lahtivajaan viedään?, Männistö kertoi Luntan viime hetkistä.
Teemu Keskisarja, Sami Männistö ja Anneli Kanto luennoivat Marttilassa Marttilan mestauksen 200-vuotispäivänä. Auranmaan Viikkolehti julkaisi tilaisuuden annin kolmiosaisena sarjana.