Auran haamumetsässä kauhun määrä kasvaa vuosi vuodelta

0
Kesken metsälenkin pimeydestä ilmestyi aavehevonen eli Vilhelmiina Mäkisen ohjastama Salli-heppa. Kuva: Tuomas Honkasalo

AURA. Auran Karviaisissa ei halloweenin aikaan ole täysin turvallista kulkea metsässä, sillä vastaan saattaa tulla karmaiseva pelle tai siellä voi törmätä taikapatansa ääressä päivystävään noitaan. Kyse ei ole kuitenkaan mistään ilkeämielisestä pelottelusta, vaan Miia Sirkiän ja hänen äitinsä Tuula Mäkisen luomasta haamumetsästä, joka on rakentunut heidän pihaltaan lähtevälle metsäpolulle.

–Näin joku vuosi takaperin Instagramissa kuvan, jossa joku minulle tuntematon oli tehnyt kaksi lakanahaamua, joilla oli heijastinsilmät. Sanoin äidilleni, että täytyypä tehdä tällä idealla haamumetsä lapsille. Ensin oli muutamasta lakanasta tehty reitti, jonne tuli naapurin lapset kiertämään. Nyt reitti on pidentynyt ja ideoiden määrä on huomattavasti lisääntynyt, Sirkiä naurahtaa.

Muutamasta lakanasta ei enää ole kyse, sillä reitti on melkein puoli kilometriä pitkä ja täynnä erilaisia haamuhahmoja, seittejä, hämähäkkejä, lyhtyjä ja kaikenlaista heijastavaa. Onpa reitin varrella myös tekoluola, jossa tulee ryömiä luolan läpi eli ripustetun pressun alta. Heijastinliiveista on tehty puihin heijastelevia hahmoja ja valaistujen ämpärien kylkeen on luotu naamoja heijastinteipillä.

Sirkiän äiti Tuula Mäkinen on yhtä innoissaan aiheesta kuin tyttärensä.

–Tästä on tullut nyt vähän sellainen juttu, että kun käsiinsä saa jotain käytettyä tai jopa kierrätykseen menevää, niin ne kierrätetäänkin tänne. Metsään on muun muassa tehty hahmoja autonrenkaiden muovisista suojapusseista, kun ne tulivat renkaanvaihdon yhteydessä meille. Myös moni matonkuteeksi tulossa ollut kangas onkin päätynyt haamumetsään. Tästä ideoinnista ollaan yhdessä tosi innostuttu, Mäkinen selvittää.
(Juttu jatkuu kuvagallerian jälkeen.)

Reitillä on käynyt koululaisryhmiä – eli tuttuja ja tuntemattomia. Auran yhtenäiskoulun 5B-luokka innostuu hehkuttamaan reittiä.

–Parasta oli ehdottomasti se noita, joka yhtäkkiä liikkui patansa ääressä. Se näytti vaan olevan ensin patsas ja sitten kun se alkoi puhua, niin pelästyttiin aika paljon, oppilaat kertovat täynnä jännitystä.

Opettaja Leena Lammelan mukaan tällainen tapahtuma luo hyvää yhteishenkeä luokkaan. Tapahtumaan ei ollut pakko osallistua, mutta puolet luokasta on paikalla. Pihassa nähdään myös aavehevonen ja aaveratsastaja.

Tässä haamumetsässä raha ei vaihda omistajaa, vaikka reitti on niin hauskasti tehty, että joku voisi maksaa tällaisesta huvista ihan pääsymaksunkin.

–Tätä tehdään siitä ilosta, että lapset selvästi tästä nauttivat, Sirkiä tiivistää.
Tuomas Honkasalo

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän