LIETO/Tarvasjoki. Tarvasjoen Murronväljän aurinkovoimalahankkeen puitteissa keväällä tehdyssä arkeologisessa inventoinnissa löydettiin unholaan jäänyt historiallinen kellari. Kellari on tarkoitus merkitä vireillä olevaan osayleiskaavaan ja tämänhetkisten tietojen mukaan kellarin jäänteet säilyvät alueen maankäytön mahdollisesti muuttuessa.
Mikä tällainen kellari oikein on ja mitä se kertoo menneistä ajoista?
Aurinkovoimalan suunnittelualueella, pienellä metsäkumpareella sijaitsevasta kellarista on jäljellä kivetty kuopparakenne. Löydön tehneen Maanala Oy:n inventoinnissa kellari ajoitettiin 1800-luvun loppuun tai 1900-luvun alkuun.
Varsinais-Suomen alueellisen vastuumuseon tutkija, arkeologi Jere Leppäsen mukaan vastaavia kellarikuoppia on melko paljon peltojen reunoilla, pihamailla ja metsissä. Suurinta osaa näistä ei ole merkitty Museoviraston ylläpitämään muinaisjäännösrekisteriin.
–Osa kellareista voi olla vanhempia, mutta valtaosa lienee tämän tavoin 1800–1900-luvuilta, Leppänen kertoo ja kannustaa ilmoittamaan tiedettyjä kohteita Museovirastolle.
KELLARIN jäänteiden lähellä nököttää lato, mutta muita viitteitä esimerkiksi asutukseen ei inventoinnissa havaittu.
–1700-luvun loppupuolella alue on ollut Euran ja Yrjäntilän kylien takamaita. Itse kylät, jotka ovat sijainneet Tarvasjoen ja Paimionjoen varrella, on luultavasti perustettu ja asutettu 1300-luvulla. 1700-luvun kartta-aineistossa kellarin ympäristössä on ollut niittyjä ja joitain ulkorakennuksia, Leppänen kertoo.
–1800-luvulla tai 1900-luvun alussa niityt on otettu viljelykäyttöön, ja kellarin voisi katsoa liittyvän tähän maankäyttövaiheeseen. Kellarin yhteydessä ei tiettävästi ole ollut varsinaisesti asutusta, vaan se on ollut jonkin lähialueen talon käytössä, hän jatkaa.
Leppäsen arvion mukaan kellarissa on voitu säilöä esimerkiksi viereisellä pellolla kasvatettuja juureksia. Sen sijaan kellarin alkuperäisestä ulkonäöstä on hänen mukaan vaikea sanoa mitään varmaa ilman tarkempia tutkimuksia.
–Jonkinlainen kate siinä on ollut, ehkä puurakenteinen, Leppänen arvelee.
SUHTEELLISEN nuoren ikänsä vuoksi Murronväljän kellari ei Leppäsen mukaan ole muinaismuistolain tarkoittama kiinteä muinaisjäännös, jollaiset ovat automaattisesti rauhoitettuja.
–Sen sijaan tämä kohde on luokiteltu niin sanotuksi muuksi arkeologiseksi kulttuuriperintökohteeksi, jollaisten suojelu ratkaistaan lähinnä kaavoituksen kautta maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti.
Auranmaan arkeologiset kohteet
Museoviraston rekisteröimiä arkeologisia kohteita löytyy Aurasta 44, Koskelta 29, Marttilasta 8, Oripäästä 22 ja Pöytyältä 79. Tarvasjoen nimellä löytyy seitsemän kohdetta. Murronväljän kellari on rekisteröity Liedon alle.
Kohteissa on sekä kivikautisia että historiallisia kohteita. Esimerkiksi Auran kohteista yli puolet on kivikautisia. Kohteet voivat olla muun muassa asuinpaikkoja, kulkuväyliä, rajakiviä tai työvälineitä.
Valtakunnallisesti merkittäviä arkeologisia kohteita on Auranmaalla yhteensä kolme: Hevonlinnan kapulatie Koskella, Kappelniitty Yläneellä ja Pöytyän sakaristo Pöytyän kirkolla.
Tiedot kohteista löytyvät osoitteesta www.kyppi.fi.
Löytämistään kohteista voi ilmoittaa Museovirastolle Ilppari-ilmoituspalvelussa https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/ilmoitus/edit/asp/default.aspx.