”Jos kukaan ei kysy sitä minulta, tiedän; mutta jos toivoisin voivani selittää sen jollekin, joka kysyy, en tiedä.” Näin totesi kirkkoisä Augustinus vuoden 400 tienoilla. Siitä on siis 1624 vuotta aikaa – 624 vuotta enemmän kuin Khronoksen vuokrasopimuksen Ordenojalla on tarkoitus kestää.
Ajan koti perustettiin Pöytyän Ordenojalle vuonna 2016. Vaikka kymmenvuotisjuhliinkin on vielä pari vuotta, ajan kulun huomaa jo selvästi. Puu on kaatunut ulkorakennuksen katon päälle, avoimesta ikkunasta sataa sisään. Muutoksesta kertoo sekin, että Khronoksen talon aidassa oleva kyltti kertoo asiansa neljällä kielellä. Yksi niistä on venäjä. Sieltä päin ei enää juuri matkailijoita tule.
Khronos eli ajan henkilöitymä on peräisin kreikkalaisesta mytologiasta. Se tulee siis kulttuurimme juurilta. Aikakäsityksiä on ollut ja on hyvin monenlaisia. Khronoksen talo perustuu lineaariseen aikaan, mutta se on vasta teollistumisen myötä yleistynyt ajatus. Ajalla on suunta, se johtaa jonnekin. Aamuisin aika johti tehtaan portille ja illalla kotiin.
Ennen teollistumista aika oli syklinen ja yhteiskunta staattinen. Päivää seurasi yö ja talvea kesä – yhä vain uudestaan.
Tähtitieteilijä Esko Valtaojan mukaa kaikki aikakäsitykset ovat vääriä. Ihminen on täysin pihalla siitä, mitä aika on eikä siksi ymmärrä olevaisen olemusta.
Jokainen voi tietysti tuntea ajan omissa nahoissaan. Kun – tai jos – viisikymppinen herää aamulla sängystään, kolottaa vuosi vuodelta enemmän. Kuluupa aika tai ei, ainakin ihminen rapistuu mitä kauemmin on olemassa.
Khronoksen talo on paikka, missä kannattaa käydä. Kokemus tuo nöyryyttä sen edessä, että vaikka luonnon aika tuntuu ajattoman pitkältä, ihmisen aika on lyhyt ja rajallinen. Aikaa ei siis kannata tuhlata tai tappaa. Siitä kannattaa nauttia.
Koska ihmisen aika on sidottu omaan kehoon, sitäkään ei kannata ylen määrin rääkätä vaikkapa kaatamalla kauheasti viinaa kurkkuse tai mutustelemalla ylenmääräisesti porsaan potkaa.
Viime lehdessä (AVL 15.11.) biologi Mika Lehto vieraili Khronoksen talolla ja vaikuttui näkemästään. Lehto ei myöskään lainkaan kauhistele sitä, että ajan kotia ympäröiville pelloille suunnitellaan aurinkovoimalaa. Lehdon sanoista huokuu viisaus. Luonto ottaa lopulta aina omansa. Jossain vaiheessa Khronoksen talostakin on jäljellä pelkät ikkunalasit – sienet ovat tehneet lopun muusta. Aurinkovoimala saa todennäköisesti ympärilleen aidan ja siitä tulee sen kokoisten eläinten koti, jotka pääsevät aidan ali turvaan isommilta pedoilta. Ordenojalla voi kohta ajan lisäksi pohtia energian olemusta: maa saa voimansa auringosta.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi