PÖYTYÄ/Haveri. Tarjan Tuoreet -kotileivonnaiset ovat kirjaimellisesti aivan tuoreita, sillä ne valmistuvat toripäivää edeltävänä aamuyönä. Tarja Sorvola leipoo niin makeita kuin suolaisia leivonnaisia ruokaleivistä ja suolaisista piirakoista pikkuleipiin, kuivakakkuihin ja rahkapiirakoihin.
–Tilauksesta teen myös voileipä-, kerma- ja juustokakkuja, hän kertoo.
Yksi Tarjan Tuoreiden tuotteista on selvä ykkönen: siemennäkkileipä.
–Asiakkaat aina sanovat, että se on hirveän hyvää. Sen voi syödä sellaisenaan tai laittaa jotain päälle, Sorvola sanoo ja arvelee suosion salaisuuden piilevän merisuolassa.
Tuote on myös viljaton, mutta gluteenittomana Sorvola ei voi sitä myydä.
–En saa markkinoida sitä gluteenittomana, koska valmistan sitä samoissa tiloissa kuin viljaa sisältäviä leivonnaisia.
Jos siemennäkkileipä on ollut Tarjan Tuoreiden ykköstuote, saaristolaisleipääkin menee tasaisesti läpi vuoden.
–Luulin aluksi, että sitä menisi vain jouluisin, Sorvola sanoo.
LEIVONNAISISSAAN Sorvola käyttää mahdollisimman paljon lähituottajien tuotteita. Esimerkiksi marjat ovat paikallisilta tuottajilta ja jauhot Reunasalon Myllystä Marttilasta. Omenat ovat niin läheltä kuin omasta puutarhasta.
–Viime talvena jouduin ostamaan, mutta tänä vuonna omenaa tuli 260 kiloa.
Mustikoiden poimintaan Sorvola on saanut apua äidiltään, mutta sienet hän käy itse poimimassa. Tämän vuoden kantarellit olivat hänen vanhempiensa mökkimaastosta Paimiosta, sillä Haverilla saatiin satoa odottaa kuivuuden vuoksi.
Kantarellipiirakka tekee Sorvolan mukaan hyvin kauppansa.
–Kantarelli, pekoni, jauheliha. Se on lyömätön yhdistelmä ihmisten makuhermoon, hän tietää.
Sorvolalle raaka-aineiden kotimaisuus on tärkeää.
–Luotan kotimaiseen. Kotimaista ostamalla tietää, ettei raaka-aineissa ole mitään ylimääräistä.
Leivonnaisten valmistukseen Sorvola hakee ideoita Internetistä. Löytämiään reseptejä hän muokkaa oman makunsa mukaan. Paljon syntyy myös leivonnaisia, joiden valmistuksessa ei enää tarvitse reseptiä muistella.
SORVOLA on kiertänyt toreilla myymässä leivonnaisiaan viimeiset kolme vuotta.
–Jäin silloin pois palkkatöistä terveydellisistä syistä, ja kun olin koko ikäni tykännyt leipoa, heräsi ajatus, että miksen voisi leipoa myyntiin.
Sorvola on aiemmin tehnyt nelivuorotyötä, joten hänelle ei ole tuottanut vaikeuksia leipoa öisin ja sen päälle lähteä torille. Tosin sen hän myöntää, että keskiviikon kolmen torin kierroksen jälkeen veto on poissa. Sitäkin hän jaksaa, koska itse leipominen on hänestä rentouttavaa ja palkitsevaa.
Kolmen vuoden aikana Sorvola on oppinut, että toreilla on eroa. Tällä hetkellä hän kiertää säännöllisesti Kyrön, Marttilan ja Riihikosken toreilla. Viikonloppuisin ovat vuorossa eri tapahtumat eri paikkakunnilla.
–Maalaistoreilla on leppoisa kiva tunnelma. Asiakkaat ovat ystävällisiä ja heidän kanssaan on helppo toimia. Kaupunkilaistoreilla kanssakäyminen on jähmeämpää, ihmiset eivät ole niin avoimia, Sorvola miettii.
Eri paikkakunnilla on myös erilaiset mieltymykset.
–Se on varmaan tapatottumus, mitä ihmiset syövät. Maalla yleensä halutaan myös leipää ja suolaista leivonnaista, kaupungissa menee enemmän makeaa.
Vuodenaikakin vaikuttaa: kesällä menee suolaista, talvi on makeiden herkkujen aikakautta.