Tilanne on kummallinen, sillä kaupan toiminta on kannattavaa ja se on Tarvasjoella ehdottoman tarpeellinen. On myös vaikea nähdä, että jos kauppa loppuu nykyisestä kiinteistöstä, mitä siihen tulisi tilalle. Tarvasjoen keskustassa kun on tyhjiä kiinteistöjä jo ennestään paljon. Asian ympärillä vellova salamyhkäisyys ei ole kenenkään etu. Kuntalaisille kannattaisi kertoa avoimesti, mistä kenkä puristaa.
Tarvasjoen keskustan ”kehittyminen” on ollut kuntaliitoksen jälkeen surullista katsottavaa. Kunnantalo, kirjasto ja pankki ovat sulkeneet ovensa. Hyvinvointikeskus on onneksi niin hyväkuntoinen kiinteistö, että Varhan toiminta siellä säilynee vielä pitkään.
Maaseudun kuihtuminen on tosiasia, mutta se ei ole väistämätön luonnonvoima eikä missään nimessä toivottava kehitys. Kiinteistöjen arvojen lasku maaseudulla ja asumisen sietämätön kalleus kaupungeissa on vain yksi osa ongelmaa.
Kyse on myös elämisen laadusta, huoltovarmuudesta, mahdollisuudesta elää omanlaista elämää ja ainakin Itä-Suomessa myös koko maan turvallisuudesta. Maaseudun elinvoimasta huolehtiminen on kaikkien etu. Kaikkia palveluita ei voida pikkupaikkakunnilla säilyttää, mutta kauppa pitää olla. Toimivan joukkoliikenteen avulla voidaan edesauttaa sitä, että autotonkin voi asua maaseudulla.