MARTTILA. Marttilalainen Tarja Rannikko istuu kirjaston yläkerran näyttelytilan nojatuolissa vuosikymmenten aikana tekemiensä kudonta- ja virkkaustöiden ympäröimänä. Ja – kuinkas muutenkaan – hänellä on kädessään kutimet. Syntymässä on jälleen uusi kädentaitojen aikaansaama työ.
Lokakuun ajan Marttilan kirjastossa oleva näyttely ”Elämäni langat” tuo kaikkien ihailtavaksi Rannikon käsitöitä aina 1950-luvulta alkaen.
–Jo aikoinani kansakoulussa opin kaulaliinan, lapasten ja sukkien teon. Keskikoulussa sitten opeteltiin koru-, reikä- ja revinnäisompeleet, Tarja Rannikko muistelee käsityöharrastuksensa alkutaivalta.
Rannikko käyttää töissään runsaasti värejä. Värien käyttö onkin ollut hänen töissään isossa roolissa jo aivan harrastuksen alkutaipaleelta lähtien, kun hän keskikouluikäisenä ompeli itselleen vaaleanpunaisen kotitalousesiliinan ja sinisen, vihreitä raitoja sisältävän ensimmäisen villapuseronsa.
–Värien käyttö saattaa olla minun itseni ideoimaa, mutta muutoin käytän kyllä jonkin verran valmiita malleja oman suunnitteluni lisäksi. Esimerkiksi erilaisista alan lehdistä saan paljon silmukkalukuja ja mittoja. Mutta eräänlainen oman tekemisen jälki töissäni on nähtävissä, Rannikko sanoo.
Itselle, lähipiirille ja vähän muuallekin
Kutominen ja virkkaaminen ovat Tarja Rannikolle harrastuksia, jotka ovat kulkeneet mukana koko hänen elämänsä ajan. Kyseessä on nimenomaan harrastus, sillä esimerkiksi tilaustöitä korvausta vastaan hän ei tee.
–Teen näitä ihan tarpeeseen ja jokapäiväiseen käyttöön. On syntynyt käyttövaatteita ja kodin tekstiileitä, pääosin sellaisia tavallisia ja arkisia, mutta joskus toki juhlaankin. Ja voi joskus taloudellisetkin syyt olla taustalla omien käsitöiden tekemiselle, hän tuumii.
Vaikka Tarja Rannikon käsityöt menevätkin lähestulkoon pelkästään omaan ja lähipiirin käyttöön, niin joitakin poikkeuksiakin on.
–Viimeksi koronavuosien aikaan tein Tyksin vauvalaan pieniä villasukkia vastasyntyneille vauvoille, Rannikko mainitsee.
Rannikko syntyi sodanjälkeiseen, haastavaan aikaan. Silloin oli enemmänkin itsestään selvyys, että naisilla on käsityötaitoja. Muun tekemisen ohessa aina kudottiin tai ommeltiin.
–Sieltä ne minunkin käsityötaitoni ovat lähtöisin ja mukavana harrastuksena edelleen olemassa. Ja onhan tämä myös sellaista pitkäjänteistä tekemistä, joka vaatii keskittymistä. Esimerkiksi neuleen tekemiseen minulta kuluu muutama viikko. Villasukkia minulta ei tosin valmistu kahdessa tunnissa, mutta joiltakin sekin kuulemma onnistuu.
Juha Lahti