AURA. Aurantalon eteisessä on kasa erikokoisia kenkiä monenikäisiin jalkoihin. Yhden oven takaa kuuluu kova mäiske ja perään kuuluu ohjeistavia huutoja – sillä ihan pieni ääni ei tässä salissa kanna.
Auranmaan Painiseuran kilparyhmätreeneissä ei painitrikoita näy, mutta nyt treenataan niitä hetkiä varten, jolloin kisa-asut pistetään päälle. Yhtäkkiä kaikki hiljenevät ja valmentaja Ron Lammi kertoo seuraavan harjoitteen. Vapaaehtoinen paininukke on tällä kertaa Ville Toivonen, aikuisten kilparyhmän painija.
Lammi näyttää Toivosella treenattavan liikkeen kolme kertaa ja sitten ruvetaan tekemään. Lammi kiertää auttamassa painijoita, joita on kilparyhmässä yhdeksänvuotiaasta aina ikämiehiin saakka. Kaikki treenaavat sulassa sovussa samalla molskilla eli painimatolla.
Jäsenmäärä elää aina
Auranmaan Painiseuralla on aktiivisia jäseniä noin 30. Korona otti hetkeksi painijoista niskalenkin, mutta sen jälkeen painijoiden määrä on hienoisesti kasvanut.
–Kai se kaikissa harrastuksissa menee niin, että alkuun siellä on mukana enemmän porukkaa ja sitten muutaman kuukauden jälkeen nähdään, kiinnostaako harrastus oikeasti, kertoo seuran puheenjohtaja Minni Ranki.
Auran lähikunnissa ei ole muita painiseuroja. Lähimmät seurat löytyvät Turusta ja Raisiosta, mutta toisiin suuntiin tähyillessä täytyy mennä aina Poriin ja Tampereelle asti.
–Me olemme pieni seura, mutta keräämme painin harrastajia Aurasta, Pöytyältä, Marttilasta ja myös hieman pidemmältä, kuten Paimiosta, Ranki kertoo.
Painiseuran tämän hetken menestyksekkäin painija, 14-vuotias Onni Suomi, tulee harjoituksiin juurikin Paimiosta ja on vetänyt mukanaan myös muita paimiolaisia.
Lisähaastetta ulkomailta
Suomalaiset painikisat eivät ole riittäneet Auranmaan Painiseuralle, vaan kisakokemusta on haettu myös ulkomailta. Seuran painijoita kävi keväällä painimassa Tallinnassa, jossa oli 2000 painijaa ympäri maailmaa.
–Tunnen aika hyvin jo suomalaiset ikäiseni painijat ja tiedän heidän painitapansa. Kansainvälisissä kisoissa saa valtavasti lisää kokemusta ja haastetta siitä, että ei tiedä kilpapainijoista oikein mitään etukäteen. Siinä kehittyy ihan eri tavalla, lähinnä kreikkalais-roomalaiseen painiin keskittyvä Onni Suomi analysoi.
Suomi on käynyt kisaamassa myös Ruotsissa ja hän on menossa Norjaan kisaamaan tällä kaudella.
Aurantalolla painitaan sekä vapaapainia että Suomessa yleisempää kreikkalais-roomalaista painia. Syyskausi on vapaapainin aikaa ja keväällä mennään antiikkisemmissa tunnelmissa.
–Suomessa on tällainen systeemi. Maailmalla vapaapaini on paljon suositumpaa. Pienemmissä painimaissa, kuten Pohjoismaissa, keskitytään yleensä enemmän yhteen lajiin, kertoo seuran entinen puheenjohtaja Sampsa Suomi.
–Vapaapaini on kuitenkin nousussa, sillä pääkaupunkiseudun maahanmuuttajataustaiset painipiirit ovat tuoneet vapaapainikulttuuria mukanaan tullessaan Suomeen, Sampsa Suomi lisää.
Suurin osa painijoista harjoittelee kilparyhmässä.
–Painikoulusta eli alkeisryhmästä siirrytään aika nopeastikin kilparyhmään, sillä siellä tulee hyvää vertaisoppimista isommilta. Täällä on hyvä kuri ja yhdessä tekemisen meininki. Pienemmät näkevät, kuinka isommat toimivat ja ottavat positiivista oppia heistä, Ranki summaa Auranmaan Painiseuran meiningin.
Ilkivalta loppui
Ilkivallasta kärsinyt Aurantalo on saanut olla viime aikoina rauhassa.
–On harmillista, että tällaista ilkivaltaa on ollut, mutta nyt täytyy koputtaa puuta ja todeta, että on ollut rauhallista. Toivottavasti jatkuukin niin, sillä tämä talohan on meidän omamme ja ilkivalta todella vaikuttaa aika dramaattisesti seuran talouteen, Ranki harmittelee.
Tuomas Honkasalo