Kesän kääntyminen syksyksi tuntuu lähes henkilökohtaiselta vastoinkäymiseltä, vaikka ymmärrän, ettei vuodenajoissa ole mitään henkilökohtaista.
Syksyssä on hienoa se, että kotitontti tuottaa ruokaa, vaikkakin vain vähän. Toinen hienous on opiston kurssiesite. Ensin nopea selaus ja suuri ympyröinti, jossa kaikki kiinnostava huomioidaan. Sitten tarkempi, suunnitelmallisempi tarkastelu ja monivalinta. Lopuksi vaikein eli sovittaminen kalenteriin.
Vuodesta toiseen kiinnostavimmat kurssit näyttävät olevan tiistaina viidestä puoli seitsemään. En voi olla yhtä aikaa sekä nykytanssissa, italian alkeissa että taijissä, mikä tuntuu epäreilulta. Ja naapurikunnan opistossakin on samaan aikaan äärimmäisen mielenkiintoinen viikoittainen luentosarja. Elämä tuntuu välillä todella ahtaalta. Valitsin nykärin. Tanssi on ainoa liikunta, josta nautin.
Ilmoittautumispäivänä kello hälytti sekä tuntia että viittä minuuttia ennen ilmoittautumisen avautumista. Taktiikka onnistui ja pääsin maanantai-illan maalausryhmään. Siveltimiä heilutellen pidin voitontanssin. Maalaaminen on tavattoman vaikeaa ja siksi hienoa. Joka toinen keskiviikko soitan orkesterissa. Ei hälytyksiä: kaikki mahtuvat mukaan ja meitä onkin jo lähes 80. Yhteissoitto on ihanaa!
Sitten suunnitelmakaavio. Aikuisbaletti kiinnostaa, mutta se on lauantaina. En luovu viikonloppujen henkisestä ja fyysisestä ex tempore -vapaudesta. Torstain tanssijumppa houkuttelee, mutta kokemus kommentoi, että lähteminen on liian vaikeaa, kun tulevat syvänpimeät talvi-illat. Liiallisuuden raja on tässä.
Olen henkeen ja vereen työväenopisto-kansalaisopistoihminen. Nuoresta asti olen käynyt opistojen kursseilla ja opettanutkin lähes 30 vuotta.
Vapaa kansansivistystyö on sekä yksilön että yhteisön hyvinvoinnin kulmakiviä maksuttoman kirjaston, peruskoulun, kouluruokailun sekä äitiys- ja lastenneuvolan ohella.
Tavoitteellinen harrastaminen tuo vahvoja kokonaisvaltaisia vaikutuksia. Astutaan hetkeksi pois arjen rutiineista, tuuletutaan ja onnistumisen tunteet vahvistavat minäkuvaa ja itseluottamusta. Oppiminen näkyy aivoissa: laajat alueet aktivoituvat. Se antaa energiaa ja suurta iloa. Opisto-opiskelu vahvistaa suomalaisen yhteiskunnan eheyttä, koska hyvin voiva ihminen on aktiivinen kansalainen.
toimittaja
Taina Saarinen
taina.saarinen@avl.fi