AURA/Käetty. Rautateitä lähes koko ikänsä harrastanut ja hetken aikaa niiden parissa työskennellytkin Toni Tikkanen tuumaa, että Käyrän vahtitupaa parempaa asuinpaikkaa hän ei voisi itselleen kuvitella. Olohuoneen ikkunasta on Turku–Toijala-radalle noin 12 metriä.
Aiemmin hän asui rintamamiestalossa Liedon aseman lähellä. Kun Senaatti-kiinteistöt päätti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla luopua useista rautatierakennuksista, Tikkanen totesi hetkensä koittaneen. Hän pohti joko pienen aseman tai ratavartijan tuvan ostamista
Nyt hän on tyytyväinen, että päätyi viimeksi mainittuun, sillä siihen rahkeet riittävät. Aseman remontointi ja ylläpito olisi voinut vaatia liian suuria ponnistuksia.
Vartija vastasi radan turvallisuudesta
Käyrän vahtitupa valmistui Käetyn kylään, Erhakon tasoristeyksen viereen vuonna 1878, pari vuotta Turku–Toijala-radan käyttöönoton jälkeen. 1880 tontille rakennettiin yhden lehmän navetta ja 1900 valmistui vielä sauna–leivintupa.
Ratavartijan tehtävänä oli pitää noin 10 kilometrin pituinen rataosuus turvallisesti liikennöitävässä kunnossa.
Hän tarkisti sen resiinalla muutaman kerran päivässä ja katsoi, ettei kiskoissa näkynyt halkeamia ja naulat olivat paikoillaan. Tärkeää oli myös havaita höyryveturien lennättämien kipinöiden sytyttämät maastopalojen alut. Toisinaan vartijaa työllisti radalle eksynyt karja.
Ongelmista ei sentään tarvinnut lähteä raportoimaan resiinakyydillä. Tuvassaan vartijalla oli seudun ensimmäinen puhelin, jolla sai yhteyden muihin rautateiden rakennuksiin.
Ratavartija työskenteli Käetystä käsin vuoteen 1956. Talo pysyi sen jälkeen asuinkäytössä 2009 saakka, jolloin Tikkanen osti paikan.
Tuvassa asui iso perhe
Toni Tikkanen on teettänyt taulun luultavasti vuonna 1929 otetusta valokuvasta, jossa on Käyrän vahtituvan toiseksi viimeinen ratavartija vaimonsa ja kahdeksan lapsensa kanssa.
Kuvassa noin kolmivuotiaana pikkupoikana näkyvä henkilö on muistellut Tikkaselle, kuinka hän eli radan varressa onnellisen lapsuuden. Isänsä hän kertoi tehneen ratavartijan tehtävien ohella keikkatöitä kiskoilla kulkeneen höyrykaivinkoneen, hullujussin kuljettajana.
Kuvassa tuvan lisäsiipi on lähes valmis. Sen rakentaminen oli seurausta korkea-arvoisen virkailijan käynnistä, jolloin rakennus oli todettu ratavartijan perheelle liian pieneksi.
Tikkasen toiveena on saada ennen pitkää yhteys Käyrän vahtituvan viimeisen ratavahdin perillisiin ja kuulla heidän kertomuksiaan.
Kunnostustyötä perinteitä vaalien
Ennen Toni Tikkasen tuloa ratavartijan tuvassa asui iäkäs pariskunta. Herra ja rouva olivat pitäneet paikat kunnossa, joskaan katolle he eivät olleet enää hetkeen rohjenneet nousta.
Tupaan oli vedetty vesijohto ja asennettu sähkölämmitys, mutta vesivessaa ei oltu rakennettu. Vessa-asiaa puntaroituaan Tikkanen päätyi kuivakäymälään ja siihen hän on erittäin tyytyväinen. Käymälästä sekä komposteistaan hän saa multaa, jonka voi panna kukkapenkkiin tai kasvimaalle.
Ensialkuun ratavartijan tupa oli Tikkaselle vapaa-ajan asunto, mikä mahdollisti remonttien huolellisen suunnittelun. Hän pyrkii noudattamaan perinnerakentamisen asiantuntija Panu Kailan oppeja muistaen, että kiirehtiminen on pahasta, taloon tulee tutustua rauhassa ja ehjää ei kannata korjata.
Tyypillistä 1800-luvun lopun rautatierakennuksille on valtavan vankka perustus, joka suunniteltiin kestämään junaliikenteen tärinä. Muut rakenteet on tehty puuta säästämättä.
Lahovauriot olivat vähissä
Työläimmiksi remonttikohteiksi Toni Tikkanen esittelee tuvan ja saunan katot sekä keittiön lattian.
Sammaleiset kattotiilet hän pudotti liukumäkeän pitkin maahan, pesi ne painepesurilla ja teki lipeäkäsittelyn. Osa Kupittaa Saven tiilistä oli pahasti rapautuneita, mutta Tikkanen onnistui hankkimaan vastaavia toisilta rautatierakennusten omistajilta. Uuden aluskatteen ja ruoteet rakennettuaan hän latoi tiilet takaisin paikoilleen. Navetan tiilille hän teki sementti–maito–punamulta-käsittelyn.
Lattiaongelma johtui siitä, että kivijalan tuuletusluukut olivat vuosikymmenten saatossa peittyneet lähes umpeen ja keittiön kohdalla eriste oli osin pudonnut rossipohjaan.
– Poistin keittiön alla olevista tukirakenteista lahoa ainesta ja heti pinnan jälkeen löytyi kovaa puuta, Tikkanen kertoo.
Toinen yllättävä asia oli alimman hirsikerran hyvä kunto. Siinä ei ollut lahovaurioita eikä rakennusta tarvinnut kengittää.
Radan puolelle Tikkanen teetätti puusepällä uudet ikkunat niin sanotusta venäläisestä lasista, jossa on alkuperäisten puhallettujen lasiruutujen aaltoilua.
Uutteraan nikkarointiin Tikkasta motivoi halu säilyttää auralaista rautatiehistoriaa tuleville polville.
Kuluneen kesän lopulla hän esitteli taloaan ensi kerran vierailijaryhmälle, kun Härkätien Vaeltajat piipahtivat tutustumiskäynnillä. Tikkanen kaavailee, että ennen pitkää hän saattaa pitää vastaavan esittelyn vaikka Aurajoentien kulttuurirallin yhteydessä.
Fakta: Käyrän vahtitupa
Aurassa on ollut kolme ratavahdin asuntoa, joista Käyrän vahtitupa on jäljellä
Tupa valmistui 1878
Ratavahdin tehtävä lakkautettiin 1956
Suojeltu Auran osayleiskaavatyön yhteydessä vuonna 2022
Auralaisista rautatierakennuksista on säilynyt myös Käyrän uudempi pysäkkirakennus