Oripään kirkon aurinkoristiportti on nyt alkuperäisessä asussaan

0
Johannes Perko entisöi portin Museoviraston ohjeilla. Apuna olivat portin suunnitelleen taiteilijan piirustukset.

ORIPÄÄ. Oripään kirkon portti on jykevä, mutta kevyen näköinen. Portin raskaan rakenteen läpi näkyy kirkko ja sen ympäristö.

–Portti hallitsee tilaansa, mutta ei asetu luonnollisen ajattelun kanssa riitoihin, sanoo portin entisöinyt Johannes Perko.

Kirkko portteineen on Yläneentien varressa. Kirkko on valmistunut vuonna 1827. Pyramidikattoinen, nyt punamultamaalilla maalattu porttirakennus on samalta ajalta.

Portin nimitys ”läpikäytävä” liittyy siihen, että sen kautta siirrytään hautausmaalle ja kirkkoon sekä elävänä että kuolleena. Läpikäytävän toisen puolen huone on ollut ruumishuone, toisen puolen huoneessa on säilytetty ruumiskärryjä sekä lapioita ja muuta hautausmaan hoidossa tarpeellista.

Kun Pöytyän seurakunta julisti portin entisöinnin julkiseen hakuun vuonna 2022, Perko tarttui mahdollisuuteen. Työ tuntui äärimmäisen kiinnostavalta. Hän jätti tarjouksen, joka tuli valituksi. Entisöinti valmistui viime vuoden alkukuukausina.

–Otin kuukauden virkavapaata. Tein työtä jaksoissa, vaihe kerrallaan. Kiirettä ei ollut, sain tehdä rauhassa hyvää jälkeä.

Lahot kohdat vaihdettiin terveeseen puuhun, kun portti oli purettu osiin.

Paras tieto ja taito

Johannes Perko on päivätyössään kanttori ja sivutyössään taitava puuseppä. Hän kertoo työskennelleensä puun parissa ”aina”, niin kauan kuin muistaa.

–Koulussa puutyöt oli kiinnostavin asia.

Entisöinti tapahtui yhteistyössä Museoviraston kanssa. Sieltä Perko sai konsultointitukea ja käyttöönsä vanhoja kuvauksia vastaavien kohteiden puutyömenetelmistä. Euralainen puuseppä Harri Turunen oli keskeinen apu. Hän on Perkon sanoin kovan luokan entisöijä, huonekalupuuseppä, joka taitaa vanhat työmenetelmät ja tuntee materiaalit. Turunen myös valvoi Perkon tekemää entisöintityötä.

–Harri on oppi-isäni. Kuten aikaisemmissakin projekteissa, sain nytkin työn edetessä uutta tietoa ja taitoa.

Korjaus oli paikoin palikkarakentamista. Terve ja ehjä puu säilytettiin, laho poistettiin.

Paljon lahoa, paljon ehjää

Portti on rakennettu todennäköisesti 1820-luvulla. Missä kunnossa sen rakenne oli?

–Löytyi pahoin lahonnutta puuta. Paljon oli siis tehtävä paikkakorjausta, tarvittiin kymmeniä paikkapaloja. Paljon oli myös uusittava, mitä ei pystynyt paikkaamaan.

Ensin Perko purki portin ovet täysin. Taitoa on purkaa niin, ettei mitään hajoa, ja se onnistui.

–Oli suuri onnistumisen kokemus, että se meni niin sujuvasti.

Perko sanoo, että vanha puuesine itse kertoo mitä sille pitää tehdä.

–Kun vanhan maalin irrottaa ja rakenteen purkaa, tulevat rakenne ja liitokset esille.

Ohennettua maalia

Portissa oli paksuja vanhoja maalikerroksia. Sitä hienompi oli Perkon mukaan tunne nähdä vanha puu niiden alla, samoin esille tullut 1800-luvun sepän takomien saranoiden takopinta.

Perkon mukaan entisöinti on onnistunut, kun esine näyttää vanhalta, mutta hyvin säilyneeltä. Entisöinnissä ikää ei piiloteta, vaan esineen ”kertomus” on nähtävillä.

–Onnistuneen pintakäsittelyn salaisuus on ohentaa, ohentaa, ohentaa, niin maalia kuin lakkaa.

Oripään portissa on nyt seitsemän ohuen ohutta kerrosta pellavaöljymaalia. Siksikin ohuita kerroksia, 200 vuoden takaista työtä ei enää peitetty.

–Puun rakenne ja veistojäljet jäivät näkyville, se on portin ”kertomusta”. Pari paksua maalikerrosta peittäisi pienet jäljet ja puun syyt, eikä se ole tarkoitus.

Oripään kirkon portti ei ”läpikäytävä” on todennäköisesti 1820-luvulta.

Tärkein työ

Perko sanoo, että silmä kehittyy katselemalla. Se oppii huomaamaan jos joku muoto ja mittasuhde on erityisen onnistunut.

–Portin mittasuhteet ovat ihastuttavat, samoin rakenteessa tyhjän tilan käyttö eli runko ja raot. Porttia ei ole rakennettu liian täyteen. Rakenne on ilmava, sen katsominen on helppoa.

Portti on nyt alkuperäisessä mallissaan. Porttilehtien eli puoliskojen lisäksi Perko huolsi ja korjasi portin kehyksen, palautti sen alkuperäisen koon ja samalla mittasuhteet. Porttia on joskus levennetty lisäämällä lehtien sisäreunoihin kymmensenttiset listat.

Perko käytti entisöinnin suunnittelussa apuna Kaarion piirustuksia. Hän pohtii, että Kaario oli ilmeisesti puun kanssa sinut. Piirustuksista välittyy ymmärrys siitä, miten puu käyttäytyy ja miten puuta voi käsitellä.

–Hän on suunnitellut portin sopusointuun talonpoikaisuuden eli paikallisuuden kanssa.

Perko sanoo olevansa hyvillä mielin portin entisöinnistä.

–Oripään kirkon portti on tärkein työni.

Portin rakenne muodostaa ikivanhan aurinkoristikuvion.

FAKTA

Entisöinti eli restaurointi on korjaamista siten, että kohteen kulttuurihistoriallisen arvo säilytetään. Työ tehdään alkuperäisillä menetelmillä, tinkimättä valmistusajankohdan työvaiheista, työtavoista ja materiaaleista.
Konservointi on esineen tai rakennuksen käsittelemistä menetelmillä, joilla turvataan sen materiaalinen säilyminen. Museotyössä käytetään konservointia. Konservaattori usein erikoistuu esim. tekstiileihin, valokuviin tai huonekaluihin.
(Museovirasto)


Taiteilijan suunnittelema

Oripään kirkon portissa on ikivanha aurinkoristikuvio. Aurinkoristiä on löydetty eri puolilta maailmaa, vanhimmat ovat 5000 vuoden takaa, ennen pronssikautta. Suomen alueella se on ollut käytössä erityisesti saamelaiskuvioissa. Kuvion on tulkittu viittaavan neljään ilmansuuntaan tai vuoden- tai elämänkiertoon.
Portin suunnitteli oripääläissyntyinen kuvataiteilija Nikolai Kaario (1887–1958). Hän oli koristepuuseppä ja entisöijä, mutta tunnettu art deco -tyylisistä maalauksistaan. Portin kiehkurat ovat art decon tyyliin maltillisia ja selkeitä kuten ovat rakenteen kontrastitkin: raskas rakenne ja ilmavuus, läpinäkyvyys, josta tulee mielenkiintoinen, katseelle helppo näkymä.