Teksti: Jan Sundman

Heinäkuun toinen perjantai kesällä 2021, paikkana Naantalin Emma Teatteri. Vaikka korona jyllää Suomessa jo toista vuottaan, on 39 Askelta -niminen rikoskomedia vetänyt jälleen kerran Naantalin Kailon saaressa sijaitsevan kesäteatterin lähes viimeistä paikkaansa myöden täyteen.

Esitys on edennyt jo lähelle loppukliimaksiaan, kun kaarinalaisnäyttelijä Tom Petäjän esittämä nimismies kipuaa paperinivaska käsissään lavan etuosaan lausumaan rangaistuksensa tarinan konnille. Seuraavassa hetkessä lämmin merituuli tuivertaa sisään teatteriin, ja Petäjän juuri eteensä asettelemat paperit leviävät ympäri lavaa ensimmäistä penkkiriviä myöden.

Syntyy hiljaisuus, joka ei ole kenenkään paikallaolijan mielestä kiusallinen. Petäjän jykevä hahmo seisoo kirjaimellisesti tumput suorina keskellä esiintymislavaa, ja vinkeä virne leviää vantteran miehen kasvoille. Pian yleisöstä alkaa kuulua kikatusta, ja muutamien sekuntien kuluttua kikatus vaihtuu täydelliseen röhönauruun.

Ja juuri tällaisessa hetkessä ollaan Petäjän mukaan teatterin, eritoten kesäteatterielämyksen ytimessä – myös näyttelijän näkökulmasta katsottuna.

– Silloin tietää, että homma on todellakin hanskassa, kun pienet yllätyksetkään eivät aiheuta minkäänlaista hätää tai paniikkia. Ja usein ne hetket ovat mieleenpainuvimpia, jotka eivät mene aivan niin kuin on etukäteen suunniteltu. Esimerkiksi Naantalissa tuuli, linnut tai jokin muu seikka voi tulla aivan yllättäen eteen. Ja se nimenomaan on liveyleisölle esiintymisen suola, Petäjä sanoo istahtaessaan alas syyskuussa 2024 Turun Linnateatterin kahvioon.

PETÄJÄN JA  historia juontaa juurensa jo noin 15 vuoden taakse. Vaikka Petäjä työskentelee freelancerina, hän on ollut mukana monissa teatterin produktioissa menneinä vuosina. Tänä syksynä Petäjä tähdittää kahden miehen sketsi-, teatteri- ja stand up -esitystä, Alfauro[u]s:ta yhdessä Mika Räinän kanssa. Esityksen on ohjannut Ilari Johansson.

Alfauro[u]s yhdistelee siis sketsejä, stand upia ja perinteistä teatteria. Komiikkaa on, kuten Petäjän rooleissa keskimäärin aina, luvassa tälläkin kertaa.

– Siinä mielessä kyse ei ole stand upista, että emme ole vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Eli ei tarvitse pelätä, että katsomosta joutuu mukaan esitykseen, Petäjä hymyilee ja jatkaa:

– Enemmän kyse on kuitenkin teatteriesityksestä; minun ja Mikan välisten hahmojen keskinäisestä dialogista ja sen synnyttämistä koomisista ristiriitaisuuksista ja vastakkainasettelusta.

TOM PETÄJÄÄ on nähty harvemmin teatterilavalla vakavissa rooleissa. 53-vuotias näyttelijä kertoo hassutelleensa ja vitsailleensa milloin mistäkin jo lapsena ja nuorena, joten viihdyttäminen sekä naurun ja ilon levittäminen ympärillä oleviin ihmisiin on kulkenut Pohjois-Karjalan Polvijärvellä varttuneen Petäjän mukana käytännössä aina.

Mutta kun puhe kääntyy siihen, mistä vitsailu ja ”läpändeeruksen” heittäminen lapsuudessa alkoi, Petäjä vakavoituu.

– Voi sanoa, että meillä ei lapsuudessa ollut kotona kovinkaan usein kiva tunnelma. Vanhemmat riitelivät aika paljon, ja lapsena sitä koki tietysti, että riidat ja erimielisyydet johtuvat minusta. Siitä tuli taakka, jota koitin keventää hauskuuttamalla ja vitsailemalla parhaani mukaan kotona, jotta vanhemmilla olisi edes hetken kivaa. Eihän sen ikinä pitäisi mennä niin, että lapsi kantaa taakkaa ja huolta vanhempien hyvinvoinnista, Petäjä pohtii.

Myöhemmin Petäjän vanhemmat erosivat.

– Vasta vuosien päästä ymmärsin, etteivät ongelmat kotona ja se silloin vallinnut tunnelma ollut minusta johtuvaa.

PETÄJÄ EI OSAA NOSTAA esiin mitään yksittäistä hetkeä nuoruudestaan, jolloin hän olisi ajatellut näyttelemistä tulevana ammattina. Hän sanoo olleensa onnekas siinä mielessä, että hänen kaveriporukassaan erilaisten sketsien tekeminen ja pilailu sekä ”kolttoset” olivat arkipäivää 1970- ja 1980-luvun Polvijärvellä. 1990-luvulla Petäjä hakeutui Teatterikorkeakouluun ja vuonna 2000 edessä oli valmistuminen teatteritaiteen maisteriksi.

2000-luvun alkuvuodet menivät Lahden kaupunginteatterin palkkalistoilla, mutta vuonna 2007 edessä oli muutto Turun kautta Kaarinaan ja siirtyminen freelanceriksi.

– Se on ollut oma valinta, joka on antanut mahdollisuuden tehdä monenlaista, mutta toisaalta tuonut aika ajoin myös epävarmuutta. Täytyy olla tyytyväinen, että töitä on kuitenkin pääsääntöisesti koko ajan riittänyt, ja ehkä olen vähän persoonanakin sellainen, että tykkään tehdä ja suunnitella tulevia projekteja silloinkin kun olen vapaalla.

TOINEN HETKI haastattelun aikana, jolloin Petäjä vakavoituu ainakin hetkeksi, on kun kysymys kääntyy vapaa-aikaan. Eli siihen, mitä Petäjä tekee esimerkiksi kotonaan Kaarinassa silloin, kun iltaohjelmassa ei ole esitys tai esitykseen valmistavat harjoitukset.

– Joskus saatan lähteä ulos kävelylenkille, ja se onkin varmaan parasta Kaarinassa, että luontoon ja vaikkapa meren ääreen pääsee nopeasti. Mutta toisinaan voin vain istuskella kotona, pohtia ja suunnitella jotain tulevaa projektia. Ei mitään erikoista siis, Petäjä sanoo ja välittömästi pilke palaa silmäkulmaan.

– Älä ainakaan laita sinne, että käyn pelaamassa golfia, koska sekin on viime aikoina jäänyt, Petäjä virnistää.

Parhaillaan käynnissä ovat siis Linnateatterin Alfauro[u]s-esitykset, jonka jälkeen Petäjä tullaan näkemään talven aikana myös Turun kaupunginteatterin Hildur-näytelmässä. Siitä pidemmälle suunnitelmia ei vielä ole.

– Esimerkiksi ensi kesää en ole vielä miettinyt sen enempää. Työtä riittää nyt syksyksi ja talveksi, ja sen jälkeen on sitten hyvä hetki pohtia, mitä seuraavaksi on edessä, Petäjä nyökkää.