PÖYTYÄ/Yläne. Kun auto kaartaa Maija Peltosen pihaan, tulija yllättyy. Vastassa on aivan jotain muuta kuin maatalon perinteinen pihanurmikko omenapuineen ja marjapensaineen. Sitäkin Peltosen kotitalon pihalla on aikanaan ollut, mutta parin viime vuosikymmenen aikana pihamaalle on rakentunut kutsuva ja salaisuuksia kuiskiva kivipuutarha.
–Tämä on minun elämäntehtäväni, Peltonen toteaa hämmentävän hienosta pihastaan, jota hän kutsuu pellonraivaajan muistomerkiksi.
Puutarhan keskeisin elementti on luonnonkivet, joita Peltonen on kaivanut maasta esiin ja kantanut pihaan. Isoimpia järkäleitä hän ei sentään ole itse kaivanut ja kantanut, vaan niiden tuomisessa on ollut traktori apuna. Kiviä on kertynyt varmasti jo lähemmäs tuhansia kuin satoja, sillä Peltonen on koonnut niistä pihalla puikkelehtivaa kiviaitaa useampia metrejä.
–Kun kivi tulee, sen kanssa keskustellaan, mihin se menee, Peltonen sanoo salaperäisesti.
–Piha on pikkuhiljaa muotoutunut, sitä ei ole kirjoituspöydällä tehty, hän jatkaa.
Pellonraivaajan muistomerkki ei myöskään ole vielä valmis, vaan kivien keräily ja pihan muokkaaminen jatkuvat edelleen. Peltosella on muun muassa rakenteilla vesiaihe. Toisaalta eihän puutarha koskaan tule valmiiksi.
–Puutarha on elävä olento, joka muuttuu koko ajan, kun olosuhteet muuttuvat, Peltonen miettii ja toteaa, että esimerkiksi puun kasvaessa kasveja sen juurelta täytyy siirtää varjosta valoon.
Hän kuvaileekin puutarhan hoitoa puutarhan kanssa seurusteluksi.
KIVIAITOJEN lomassa Peltosen pihamaalla kasvaa monenlaisia kasveja, Peltoselle ne ovat sivuosassa, mutta kaikesta päätellen kuitenkin hyvässä hoidossa. Kukat ja pensaat sekä omena-, luumu- ja päärynäpuut kukoistavat sulassa sovussa kukin vuorollaan. Peltonen ei osaa sanoa, milloin puutarha olisi parhaimmillaan, sillä keväällä silmänilona ovat atsaleat ja niitä seuraavat pionit. Loppukesästä kukoistavat muun muassa lumikärhö ja perhosia houkuttelevat kaunopunahatut.
Sammalen kauniisti koristamien kivien ja kasvien lisäksi Peltosen pihamaalla on useita kiinnostavia yksityiskohtia, kuten pergolamaiseen porttiin kiinnitetty peuran kallo sarvineen.
–Ilves oli ottanut peurapukin, Peltonen kertoo kallon tarinaa.
Kalloja ja sarvia löytyy puutarhasta lisääkin. Yksi on Peltosen mukaan susilauman jäljiltä.
Pihan perällä, omenapuun alla on pikkuinen tonttula. Lähellä tonttulaa käkkyräisiä oksiaan ojentelee peikonpensas, jonka oksat näyttävät kuivuneenakin kauniilta. Minne vain katseensa luokin, pihamaalla riittää katseltavaa ja ihasteltavaa. Aivan kuin tämä kivipuutarha avaisi portin johonkin kokonaan toiseen maailmaan.
Portista on kävellyt joku muukin, joka on lumoutunut ja ilmoittanut pihan mukaan pihakilpailuun.
–Itse en ilmoittanut. Kilpailuja varten en ole tätä rakentanut, Peltonen huomautti topakasti toimittajalle tietämättä vielä tuolloin pihansa voittaneen kilpailun.
Raadin arvio
Mykistävä kivien ja lohkareiden reunustama puutarha kohtaa katsojan. Pelloilta tuodut kivet kertoivat emännälleen, minne haluavat tulla sijoitetuiksi, siksi suuri levollisuus huokuu puutarhasta. Sen kasvusto kukoistaa oikeassa kasvupaikassaan terveinä, loisteliaita yksilöinä ja kertoo puutarhataidon hallinnasta ja luonnon tarjonnan arvostuksesta. Tämä puutarha täyttää kaikki poikkeuksellisen nautittavan puutarhan ominaisuudet.
Yläneen kauniille pihoille jaettiin kiitosta ja kannustusta
Yläneen kyläyhdistyksen tämän vuoden kisassa haettiin Yläneen kauneinta pihaa. Mukaan ilmoitettiin tai ilmoittautui yhteensä yhdeksän pihaa. Alun perin tarkoitus oli palkita vain voittaja, mutta lopulta kilpailuun osallistuneet pihat osoittautuivat niin kauniiksi, että raati halusi palkita myös kaksi seuraavaa. Kaikki osallistuneet saivat kunniamaininnan.
–Kilpailun tarkoitus oli innostaa ihmiset hoitamaan pihojaan sekä antaa kiitosta heille, jotka ovat pihojaan hoitaneet, kisajärjestelyissä ja raadissa mukana ollut Katja Mahal sanoo ja kiittelee sitä vieraanvaraisuutta, jolla raati otettiin pihoille vastaan.
Mahalin lisäksi raadissa vaikuttivat puutarhatalouden opettaja, hortonomi David Stokes, Lisbeth Johansson ja Ritva Harinen.
–Oli suuri lahja saada olla mukana, David Stokes sanoo.
Pihojen arvioinnissa raati kiinnitti huomiota muun muassa yleisilmeen kiinnostavuuteen, alueen hyödyntämiseen, kasvivalintojen harmonisuuteen, puutarhasuunnitteluun, kausiajatteluun, monimuotoisuuteen ja kestävyyteen sekä kompostointiin. Kisan kärkikolmikossa oli niin yllätyksellisyyttä kuin huolellista pihanhoitoa.
Kilpailun voitti Maija Peltosen ainutlaatuinen kivipuutarha. Toiseksi tuli Heikki ja Ritva Majurin huolellisesti hoidettu puutarha perinnekasveineen ja kolmanneksi Teuvo ja Outi Salmisen kolmen kerroksen piha kallioiden syleilyssä. Esittelemme voittajan tässä jutussa ja kaksi seuraavaksi tullutta syyskuun aikana.