PÖYTYÄ/Kyrö. Yhteisöllisyys ja naapuriapu ovat Kyrössä edelleen voimissaan. Se voitiin todeta viime viikolla, kun Tapio Sinkkosen vihkisormus tipahti mustikkametsällä käydessä sormesta. Kovin kauaa sormus ei kerinnyt kadoksissa olla ennen kuin Toni Mäen metallinpaljastin sen paikansi läheltä paikkaa, jossa Sinkkosen auto oli ollut parkissa. Eikä Mäki suinkaan ollut ainoa, joka tuli avuksi sormusta etsimään.
Sinkkonen kävi mustikoita poimimassa tiistaina ja kotiin palattuaan huomasi hukanneensa vihkisormuksensa. Sormustaan Sinkkonen on kantanut vähän yli 45 vuotta, eikä se hänen mukaansa ole aiemmin joutunut hukkaan.
–Minulla oli sormet turvoksissa ja laitoin sormuksen pikkurilliin tilapäissijoitukseen. Se ilmeisesti tipahti, kun siirsin metsätöistä jääneitä oksia pois tieltäni, hän kertoo.
–Sormusta käytiin etsimässä jo tiistaina, mutta alue on aika ryteikköistä ja pienen sormuksen löytyminen isolta metsäalueelta tuntui toivottomalta. Isäni oli aika toivottoman oloinen sormuksen löytymisen suhteen, avunpyynnön Facebookin Kyrön kuulumisia -ryhmässä keskiviikkona esittänyt Anu Virtanen puolestaan kertoo.
Sinkkonen myöntääkin olleensa pessimistinen sormuksen löytymisen suhteen.
–Yllätys oli suuri, kun se löytyi.
SORMUKSEN löytänyt Mäki sanoo myös olleensa yllättynyt, sillä maasto oli varsin haastava. Yllättävintä ehkä kuitenkin on, kuinka moni riensi auttamaan ja kuinka ripeäsi. Ensimmäiset etsijät olivat paikalla metallinpaljastimineen parinkymmenen minuutin päästä siitä, kun Virtanen oli laittanut avunpyynnön ja karttakuvan alueesta, jolle sormus oli kadonnut. Paikalla oli niin lapsia kuin aikuisia.
–Etsintöjä tehtiin parin tunnin ajan. Vähän ennen iltayhdeksää porukka oli jo luovuttamassa ja päätti jatkaa seuraavana päivänä. Sillä alueella, missä isäni auto oli ollut parkissa, Toni Mäki tsekkasi vielä ennen poislähtöä jonkun risupusikon. Ja kuinka ollakaan, risujen seasta löytyi kultainen sormus, ihmisten auttamishalusta ja tsemppauksista liikuttunut Virtanen iloitsee.
–Sadan euron löytöpalkkio tietenkin motivoi etsimään, mutta jotenkin itselle jäi se fiilis, että sitäkin enemmän kyse oli ihmisten tahdosta auttaa. Tämä on myös todistus siitä, että yhdessä ihmiset pystyvät mihin vaan. Ainakin Kyrössä, Turussa asuva Virtanen jatkaa.
Myös Mäki arvelee, että olisi lähtenyt etsintöihin ilman löytöpalkkiotakin. Hän toteaa, ettei kaikilla kuitenkaan ole metallinpaljastinta.
–Kiva jos joskus pystyy auttamaan tai joku edes pyytää apua, kun tuntuu, ettei apua kehdata pyytää, Mäki miettii ja vakuuttaa, että apua kyllä saa, jos vaan uskaltaa pyytää.
Sinkkosen perheellä on aiempaakin kokemusta ihmisten auttamishalusta. Kun Sinkkosen veljen talo tuhoutui tulipalossa, Anun setänsä puolesta sosiaaliseen mediaan laittama avunpyyntö tavoitti myös useita auttamishaluisia.
–Tytär kun saa vauhdin päälle, alkaa tapahtua. Hän ei anna periksi, Sinkkonen kiittelee tytärtään.
SORMUSTARINAN saama onnellinen loppu on Sinkkoselle selvästikin mieleen, vaikka hän arvelee, ettei sentään olisi masentunut, jos sormus olisi jäänyt hukkaan. Suurimman osan elämää mukana kulkeneella vihkisormuksella on kuitenkin tunnearvoa.
–Toistaiseksi tämä on ainakin tunnearvoltaan arvokkain esine, jonka olen löytänyt, Mäki sanoo ja kertoo saaneensa löydöstä uutta intoa metallinetsintäharrastukseen.