Auralaisten Reetta Häkkisen ja Janina Nummenpään asuinalueellensa perustama kukka-alue on mainio esimerkki kahdesta asiasta. Ensinnäkin se on esimerkki siitä, miten jaettu ilo on kaksin- ellei jopa moninkertainen ilo. Häkkinen ja Nummenpää osoittavat esimerkillään, miten yksittäisetkin kuntalaiset voivat itselleen mielekkäällä tavalla parantaa elinympäristönsä viihtyisyyttä ja tuoda iloa ja eloa ympärilleen.
Kaikkien ei tarvitse olla viherpeukaloita, vaan ihmisiltä löytyy monenlaista muutakin osaamista, jolla voisi ilahduttaa muitakin kuin itseään. Yksilökeskeisen ajattelutavan kulta-ajalla moni kuitenkin piilottaa kynttilänsä vakan alle, koska jakaminen koetaan työlääksi ja raskaaksi. Tällöin unohtuu yhteisöllisyys ja se, että ilon tuottaminen muille palkitsee itseäkin. Ihmiset tarvitsevat myös toisiaan voidakseen hyvin.
Auran Metsä-Halavan alueella hehkuva kukka-alue on loistava esimerkki myös siitä, miten pieni on kaunista ja ketterää. Isommassa kunnassa tai kaupungissa tällainen kuntalaisaktiivisuus olisi helposti voinut juuttua byrokratian rattaisiin. Kun kunnat ovat ”ihmisen kokoisia”, asioita pystytään ratkaisemaan maalaisjärjellä kaikkien eduksi.