MARTTILA. Paljasjalkainen marttilalainen Anne Sallasmaa toimii Suvirannan palvelukeskuksen yksikön esihenkilönä. Hänet tunnetaan työpaikalla siitä, että sekä työntekijöille että keskuksen asukkaille ja heidän omaisilleen hänen työhuoneensa ovi on työpäivän ajan aina auki, kun esimerkiksi palaveri ei ole käynnissä.
Sallasmaa pyrkiikin tätä kautta pitämään työyhteisön ilmapiirin mahdollisimman avoimena ja mutkattomana sekä kommunikoinnin omaisten suuntaan avoimena. Esihenkilön tehtävien ohessa Sallasmaan näkee säännöllisesti yhä myös työskentelemässä osaston puolella. Hänelle sekä hallinnolliset tehtävät että itse hoitotyö ovat mieluisia. Sallasmaan työura Suvirannassa on kestänyt noin kolme vuosikymmentä ja edelleen hän kokee seniorien hoivatyön olevan hänelle ehdottomasti omin ala ja lähellä sydäntä.
– Olen tässä samassa palvelukeskuksessa toiminut ensin kymmenisen vuotta perushoitajana ja sen jälkeen kouluttautunut vuosien varrella laajemmin ja suorittanut muun muassa esihenkilön pätevyyden. Koko urani ajan olen kokenut työn tekemisen täällä mielekkääksi ja itselle luontaiseksi. Työ on ollut vaihtelevaa, olen päässyt kehittämään omaa osaamistani ja yhteistyö työnantajan ja myös muiden työntekijöiden kanssa on toiminut todella hyvin, Sallasmaa iloitsee.
Hän muistaa jo lapsena olleensa halukas ja innokas tarttumaan toimeen. Puuhaa riitti kotitilalla omien vanhempien mukana, mutta hän kertoo viettäneensä paljon aikaa myös auttaen lähinaapureita erilaisissa askareissa sekä maatilan töissä yhdessä pikkusisartensa kanssa.
Sallasmaan mukaan sisaruksilla oli tapana hypätä polkupyöriensä selkään ja kulkea kylällä sekä naapurustossa välillä tarttuen heinä- ja navettatöihin ja välillä taas ihan vain istahtaen pullakahvien ääreen juttutuokiolle. Sallasmaa kokeekin kasvuympäristönsä olleen otollinen tukemaan työelämään siirtymistä, joka alkoi ensin maatalousalalta ja on sittemmin muotoutunut antoisaksi uraksi hoitotyössä.
Läsnäolo on tärkeää
Sallasmaan pitkään kokemukseen hoitoalalla on mahtunut paljon erilaisia päiviä ja muutoksiakin, mutta yhden asian hän on aina kokenut oleelliseksi, kun kyseessä ovat ikäihmiset.
– He tarvitsevat fyysisen hoivan ja avun lisäksi ehdottomasti myös juttuseuraa.
Pandemia-ajan rajoitusten jälkeen on ollut haasteellisempaa saada esimerkiksi ohjelmanjärjestäjiä ja esiintyjiä vierailemaan palvelukeskuksessa, joten vapaaehtoiset vaikkapa ulkoilun apuna toisivat lisää aktiviteettia asukkaiden arkeen.
Tällä hetkellä hoitajat tekevät toki niin paljon kun mahdollista on, mutta lisääntyneet kirjaamistyöt ja muut lakisääteiset tehtävät vievät työajasta ison siivun. Sallasmaa kannustaakin kaikkia joita vapaaehtoistoiminta palvelukeskuksella voisi kiinnostaa, ottamaan rohkeasti yhteyttä häneen tai hoitajiin.
Eläkkeelle ei ole vielä kiire
Vaikka Sallasmaan mahdollisuus eläkkeelle jäämiseen joidenkin vuosien päästä lähestyykin, niin tällä hetkellä virtaa riittää ja hän nauttii työnteosta täysillä ja kokee, että eläkkeelle ei ole mikään kiire vielä päästä.
– Juuri nyt koen, että jaksan vielä hyvin ja en juurikaan ajattele eläköitymistä. Toivon toki, että alalle hakeutuu lähitulevaisuudessa myös paljon uusia tekijöitä, sillä tarve hoitajille tulee olemaan suuri, Sallasmaa sanoo.
Motivoivan työn lisäksi inspiraatiota ja energiaa Sallasmaan arkeen sekä vapaa-ajan puolelle tuo muun muassa säännöllinen liikkuminen luonnossa ja ajan viettäminen puuhakkaiden lapsenlasten kanssa, jotka viihtyvät isöäitinsä seurassa paljon.
Anna kehun kiertää -juttusarjassa laitetaan kehu kiertoon. Seuraavaksi juttusarjassa esitellään Anne Sallasmaan kehuma henkilö. Anne Sallasmaan kehui Ritva Isotalo.
Emmi Lovén
Kehu kiertoon
Nimi ja kotipaikkakunta: Anne Sallasmaa, Marttila
Ammatti: Sairaanhoitaja (yksikön esihenkilö)
Perhe: puoliso, koira, aikuinen tytär ja kaksi lapsenlasta
Harrastukset: Ulkoilu, sienestys ja marjastus, ryhmäliikunta, avantouinti
Kehut: ”Anne hoitaa Suvirannan palvelukeskuksen asukkaita pyyteettömästi sekä maalaisjärjellä ja ottaa hoidettavien toiveet huomioon.” ( Ritva Isotalo )