Kesä on lukemisen aikaa siinä missä muutkin vuodenajat. Dekkareita taidetaan lukea kesällä erityisen paljon, minä en, koska en pysty. Mieleeni jää pyörimään kauhukuvia, uhrin pelkoa, veritöiden kuvauksia, enkä halua sitä. Vieläkin joskus nukahtaessa mieleen pujahtaa 20 vuotta sitten aloittamani Matti Yrjänä Joensuun rikostarinan julma avaus, johon lukemisen sitten jätinkin.
On onnellista elää maailmassa, jossa luettavaa riittää. Nyt tuli virike teatterista.
Juhannuksena näin Tallinnan Estonia-teatterin kauden päättävän Anna Karenina -baletin. Upeat tanssijat, hieno koreografia. Myöhemmin jäin käsiohjelmaa lukiessani miettimään miten Lev Tolstoin romaanissa voi olla yli 900 sivua ja kokoa melko tismalleen tiiliskiven verran, jos kerrottavana on tosiaan yksi melko kliseinen rakkaustarina kuten oli balettisovituksessa.
Mistä Anna Kareninassa on kyse? Otin heti kotiin tultuani kirjan hyllystäni (kokoan vanhuuden varalle runsasta kotikirjastoa).
Heti ensisivuilla täytti riemu lukijan: tämähän on loistava. Käännös (Lea Pyykkö) on eloisa ja tyylikäs. Ja mikä parasta, ei lopu ihan heti, kunhan vain sormet ja ranteet kestävät. Enkä olisi keskeyttänyt, ellei olisi pitänyt välillä käydä töissä.
Voin sanoa kaikille, jotka ette ole Anna Kareninaa lukeneet, että olette onnekkaita, koska teillä on edessä tämä monitasoinen, monitulkintainen, rehevä, värikäs romaani, jonka verratonta timanttia on henkilöitten, heidän mielenliikkeittensä, olemuksensa ja toimintansa kuvaus.
Tolstoi kuvaa yläluokan elämää. Kertaakaan suoraan sanomatta hän tulee kuvanneeksi maailman ja myös aikakauden, joka kulkee kohti loppuaan kuin juna. Tolstoi ei arvostele eikä arvota: se on lukijan tehtävä. Jos haluaa, voi lukea olemassaolon, hyvyyden tai köyhyyden pohdinnan, tai toki pelkät rakkaustarinat, joita on kaksi. Se kuuluisa, Anna Kareninan ja Vronskin tarina, kertoo kyllä enemmän paria ympäröivän yhteisön raadollisuudesta. Se kuuluisa rakkaustarina on oikeastaan sivujuoni. Kirjan päähenkilö voisi olla juna, joka on klassinen modernin symboli ja kirjan ajan, 1870-luvun mullistaja, ja johon kiteytyvät ajan, paikan, tilojen ristiriidat.
Hyllyssä on myös Tolstoin Sota ja rauha, vaikka en ole edes aikonut lukea sitä, mutta nyt se kiinnostelee. Mistä se todella kertoo?
toimittaja
Taina Saarinen
taina.saarinen@avl.fi