Ymmärsin jo varhain, ettei minusta tule halonhakkaajaa eikä räystäitten putsaajaa. Niinpä en ole hankkinut kesämökkiä, mutta harva se kesä sellainen tulee vuokrattua viikoksi tai pariksi. Ja se vasta jännää onkin, sillä vuokramökit yllättävät aina.
Vaikka kuinka netistä tiirailisi kohteen kuvia, on totuus perille päästyä jotain aivan muuta. Joskus on tullut päädyttyä paikkaan, jossa vielä heinäkuussa pihamaalla oli joulukoristeet täydessä tällingissä, joskus taas mökkiin, jonka sisätiloihin oli päässyt pesiytymään ampiaisparvi.
Vaikka jokainen vuokramökki on erilainen, on niissä aina jotakin samaa: kaikista löytyy posketon määrä foliota, hyttysmyrkkyä ja sinappia. Jokainen vuokralainen tuntuu tuovan niitä tullessaan, mutta kukaan ei vie mennessään. Kaikki tuppaavat jättämään niitä jälkeensä seuraavan vuokralaisen riemuksi: jos hän vaikka kuluttaisi puoleen väliin puristellut Turun Sinapit, Matin Mainiot ja Kotisinapit. Vaan kun ei se seuraavakaan niitä kuluta. Hänelläkin on mukanaan omat sinapit, eikä hän uskalla koskea vajaisiin purkkeihin, koska eihän niistä tiedä milloin ne on avattu: viime viikolla, viime vuonna vai muinaisten foinikialaisten aikaan.
Viime kesänä päädyin vuokramökille Porkkalaan. Meren rannalla melko suojaisessa poukamassa sijainnut kohde vaikutti nettikuvien perusteella idylliseltä kesäparatiisilta.
Kun seurueeni kanssa saavuimme perille, pölähdimme intoa piukassa tutkimaan paikkoja: missä sauna, missä palju, millainen ranta, onko tikkataulua? Kymmenisen minuuttia pihapiirissä hyörittyämme siskon tyttö äkkäsi katsoa ylöspäin: ”Täällä on Naton lippu salossa”, tyttö huusi ja hyörinä seisahtui kuin seinään.
Havisivatko kirsikkapuun lehdet vai historian siivet? Tunnelma oli joka tapauksessa hämmentävä; olimmehan Porkkalanniemellä, alueella jonka Suomi joutui Moskovan välirauhansopimuksella vuokraamaan Neuvostoliitolle, ja jossa itänaapurit lopulta majailivat vuodet 1944–1956.
Aivan kuin Naton lippu olisi heilutellut keskisormea menneisyyden haamuille: Lälläslieru.
Samaisesta mökistä löytyi jo perinteeksi muodostuneiden folioiden, hyttysmyrkkyjen ja avattujen sinappituubien lisäksi myös monta avattua leivinpaperirullaa, muutama punkkisuihke ja käsittämätön määrä Suomen sotahistoriasta kertovia teoksia. Viimeksi mainittu selitti jossain määrin Naton lipun liehuntaa, mutta leivinpaperikokoelma jäi mysteeriksi.
Saas nähdä, mitä tämän kesän vuokramökiltä löytyy… Mikä lippu liehuu salossa? Entä onko Colman´sia vai Auran sinappia?
tuottaja
Sirpa Virtanen
sirpa.virtanen@avl.fi