Parasta kesää

0

Jokin aika sitten yllätin itseni Peppi Pitkätossun aatteista. Meikäläisellä, sen enempää kuin Pepilläkään, ei ole kesälomaa. Onneksi tämän epäkohdan voi mainiosti korjata nimeämällä mielesään pari päivää lomaksi jolloin tehdää lomajuttuja, esimerkiksi menemällä mustikkaan tai uimaan.

Alkumatka tällä itse nimeämällä lomalla tosin oli hivenen pomppuisa, sillä olen luvannut läheisimmilleni, etten lähde metsään ilman puhelinta. Etsin tuota tekniikan ihmettä varttitunnin, kunnes nöyrryin soittamaan naapurin ovikelloa. Mystiseksi tämä puhelimen etsintä muuttui, kun naapurin yhteydenotto välillä soi hetken ja sitten taas hävisi.

Piti oikein istua naapurin pöydän ääreen odottamaan uutta yhteydenottoa. Puhelimen soittoääni kuuluikin nyt hyvin ja vielä hyvin läheltä, täsmällisesti sanottuna niiden erittäin tilavien housujen reisitaskusta jotka olin pukenut metsään menoa varten.

Tutussa metsikössä puhelimen hätänumerolle ei tullut tarvetta, sillä paksu ja pehmeä sammalikko varmisti sen, ettei kaatuessaankaan pudonnut korkealta. Melkoista taapertamista liikkumiseni kuitenkin oli varsinkin, kun liukastelua täydensivät erinäiset, paremmin uuden musiikin kapellimestarille sopivat huitomiset. Koska sää oli sopivan lokoisa, päätin käydä kunnan virkistysalueella Savojärven Koivuniemessä. Olihan se saamieni tietojen mukaan avoinna joka päivä kellon ympäri.

Parkkipaikan tyhjyys tosin antoi aihetta epäillä tietoa. Se oli turhaa, sillä vaikka rannassa ollut tiedote kertoi saunan avautuvan vasta kello 15, järvivesi oli perinteisen sormitestin perusteella juuri sopivan lämmintä ja pohjan lähteiden kohdalla virkistävää.

Lyhyen uintilenkin jälkeen nousin laiturille nauttimaan haarapääskyjen ilma-akrobatiasta. Lintujen määrä lisääntyi rivakkaa tahtia, joten päivän lentävä lounas oli ilmeisesti erityisen herkullinen.

Liki samaan aikaan samaan aikaan minun kanssani järven parkkipaikalle oli tullut korvakuulemalta ukrainalainen isä tyttärineen. He jäivät rantaan odottamaan saunaan pääsyä, vaikka siihen näyttikin kuluvan vielä aikaa.

Ennen kotiinlähtöä kävin vielä ihmettelemässä sipulinmuotoista, kauempana rannasta kohonnutta telttaa. Kyse oli ilmeisesti paineilmalla täytettävästä, noin neljälle yöpyjälle tarkoitetusta teltasta. Siinä riitti tilaa vähän erikoisempaa luontokokemusta haluaville.

toimittaja evp Päivi Perkiö

phperkio@gmail.com