MARTTILA. Heikolassa toistensa naapureina asuvat Eeva Sankari, Juho Paltta ja Antti Paltta ovat tulleet vuosien saatossa tutuiksi varsinkin paikalliselle teatteriyleisölle. Marttilan Nuorisoseuran teatteriryhmän näytelmissähän heidät on nähty jo monina kausina niin näyttelijöinä, kuin laulujen tulkitsijoina ja muusikoinakin.
– Teatterissa ja siis näyttelemisessä kiehtoo se, että saa vapautua ja esittää ihan jotain muuta, kuin mitä itse on. Siinä unohtuvat huolet ja murheet ja saa nollattua päänsä kyllä oikein hyvin, Eeva Sankari kertoo teatterimaailman kokemuksistaan.
Antti Paltta on kolmikosta ehkä kokemattomin teatterin osalta. Viime vuosina hänkin on kuitenkin päässyt hyvin näyttelemisen makuun.
– Tämä teatteriharrastus on itsellenikin vielä pienoinen mysteeri lyhyen kestonsa takia. Olen päätynyt aiheen pariin vähän vahingossa, enkä siihen ole tietoisesti pyrkinyt. Hyvät näyttelijät ovat kuitenkin aina innoittaneet minua niin teatterin kuin televisionkin puolella. Ja onhan se kiehtovaa, kun saa roolissa olla ne omat hetkensä kaiken keskipisteenä, Antti Paltta sanoo.
Paitsi Marttilan kevätnäytelmässä, on Antilla rooli tänä vuonna myös kesäteatterin puolella.
– Marttilan näytelmien lisäksi olen tänä vuonna Tarvasjoen kesäteatterin Rakennuslupa- nimisessä näytelmässä mukana. Näytökset siellä alkavat elokuussa.
Tarvasjoelta on saanut alkunsa myös Juho Paltan teatteriharrastus, ja viime vuosina hän on toiminut ansiokkaasti Marttilan esityksissä muusikkona sekä laulajana.
– Olikohan se vuonna 2004, kun menin mukaan Tarvasjoen kesäteatteriin, silloin soittajana. Siitä sitten siirryin myös näyttelijäksi. Näytteleminen on kyllä hauskaa puuhaa. Siinä saa haastaa ja ilmaista itseään. Mutta se vaatii myös täydellistä keskittymistä, jolloin muu maailma ympärillä pitää unohtaa täysin, Juho Paltta kertoo.
Musiikkia monipuolisesti
Sisaruksista kaikki ovat varsin musikaalisia. Eeva Sankarin soittoharrastus sai alkunsa jo hyvin varhain.
– Joskus kuusivuotiaana aloitin harmonikan soittamisen isoveli Juhon vanavedessä. Sellainenkin minulle on jäänyt mieleen, että esikoulusta piti lähteä aina kesken uskontotunnin soittotunnille Lietoon. Harmonikkakilpailuihinkin olen osallistunut. Harmonikan lisäksi olen soittanut itseoppien pianoa ja rumpuja. Jari Auramon opeilla olen kokeillut myös tuubaa. Kitaraakin olisin halunnut oppia soittamaan, koska Antti osasi sitä soittaa, mutta siihen ei oikein keskittyminen enää riittänyt, Eeva muistelee.
Sisarusparven miehilläkin on vahva soittamisen taito ja myös intoa riittää.
– Minulla soittoharrastus alkoi 7–8-vuotiaana. Muistan, kun Marttilassa oli alkeiskurssit harmonikan ja kitaran soitolle. Velipoika Antti meni kitaratunneille ja minä harmonikkapuolelle. Sitä en tosin muista, miksi se valikoitui juuri näin päin, Juho Paltta hymähtää muistellessaan soittoharrastuksen alkuvaiheita.
Myös Juho taitaa monia eri instrumentteja. Häneltä taittuu harmonikan lisäksi pianon, kitaran basson kuin rumpujenkin soittaminen. Pääosin instrumenttien oppiminen on tapahtunut oman kiinnostuksen kautta.
– Joskus aina tulee eteen esimerkiksi jonkin kappaleen mielenkiintoinen bassolinja. Ja sehän pitää sitten tietenkin itsekin opetella. Olen minä joitakin kansalaisopiston kitaratunteja ottanut, mutta muuten olen itseoppinut, Juho Paltta sanoo.
Antti Paltta on aloittanut soittoharrastuksen ”vasta” noin 13-vuotiaana kitaraan tutustuen.
– Kävin kaksi kansalaisopiston kurssia. Nuotteja en oppinut koskaan lukemaan, mutta tabulatuureilla pääsin eteenpäin. Nykyisin musiikkiharrastus painottuu näytelmissä musisoimisen lisäksi lähinnä harrastusbändiimme, joka kokoontuu kuitenkin harvakseltaan. Siinä toimin solistina, vaikka joskus aina tartun toki myös kitaraan, Antti mainitsee.
Laulun lahja kulkee perintönä
Niin Eeva, Juho kuin Anttikin omaavat erinomaisen laulamisen taidon. Se on kyky, joka ihmisellä joko on tai sitten ei ole. Sisarusten laulusta onkin päästy vuosien saatossa nauttimaan erityisesti Marttilan teatteriesityksissä.
– Laulun lahja on tullut varmaankin äidin suvun puolelta. Äiti ja hänen isänsä ovat aina laulaneet, samoin kuin äidin kaksi siskoakin. Isäkin osasi kyllä laulaa hyvin, mutta teki sitä vain omissa oloissaan, Eeva Sankari pohtii.
Sisaruksista Antti osittain ”ajautui” laulajaksi sen takia, ettei solisteja yksinkertaisesti kovin paljoa ollut.
– Kitaristeja kun tuntui olevan ihan yli tarpeen tarjolla, niin päätin kokeilla laulamista. Koska silloinen musiikkimme oli sieltä raskaammasta päästä, niin örinällä pääsi jo pitkälle. Jossain vaiheessa sitten uskaltauduin kokeilemaan ihan puhdastakin laulua, ja nyt onkin molempia tyylejä tullut harjoiteltua ihan tasapuolisesti. Sittemmin olen ottanut laulutunteja kansalaisopistossa, Antti Paltta kertoo.
Juho Paltta on sisaruksista se, joka on tehnyt eniten myös julkisia esiintymisiä musiikin saralla.
– Joitakin tanssimusiikkikeikkoja aina silloin tällöin on, ei kuitenkaan mitään säännöllistä. Mutta toisaalta olen kyllä säestänyt jo 20 vuotta Marttilan Nuorisoseuran tanhuryhmän Veijarit ja Riiarit esityksiä.
Juha Lahti