”Enää ei sillai hullunpäiten” – 70 vuotta täyttävän Erkki Halkivahan treenit ovat muuttuneet, mutta liikkeellä hän haluaa pysyä

0
- Tottumus liikkumiseen on tullut jo lapsuusvuosilta, jolloin kaikki koulussa juoksivat ja hiihtivät, Erkki Halkivaha sanoo. Varsinainen kipinä liikkumiseen syttyi armeijassa ja jatkui silloisten suomalaisten urheilumenestyjien johdosta. Haastatteluun Kangastuvalle hän pyöräili ja juuri juhannuksena on sähköavusteisilla polkupyörillä tehty lenkki Köyliönjärven ympäri. Jonain kesän kauniina päivänä on tarkoitus kiertää Pyhäjärvikin. Kuva: Kati Uusitalo
- Tottumus liikkumiseen on tullut jo lapsuusvuosilta, jolloin kaikki koulussa juoksivat ja hiihtivät, Erkki Halkivaha sanoo. Varsinainen kipinä liikkumiseen syttyi armeijassa ja jatkui silloisten suomalaisten urheilumenestyjien johdosta. Haastatteluun Kangastuvalle hän pyöräili ja juuri juhannuksena on sähköavusteisilla polkupyörillä tehty lenkki Köyliönjärven ympäri. Jonain kesän kauniina päivänä on tarkoitus kiertää Pyhäjärvikin. Kuva: Kati Uusitalo

ORIPÄÄ. Usein syntymäpäiväjutuissa käydään haastateltavien kanssa läpi päivänsankarin menneitä vuosikymmeniä ja niiden tapahtumia. Erkki Halkivaha kuitenkin tokaisee, että mitä semmosia menneitä, ennemminkin häntä kiinnostaa katsoa eteenpäin.

– Mukava ajatella kaikkia projekteja, hän miettii tulevaa.

Eläkkeelle hän on jo jäänyt, mutta ei toimettomaksi. Kun sikojen pidosta luovuttiin ja tila siirtyi yhdelle perheen kolmesta tyttärestä, Erkki Halkivaha keksi helpottaa tekemisen tarvetta toiminimiyrityksellä, jossa hän tekee muun muassa kiinteistöhommia ja vähän metsätöitäkin.

– Pikkuisen voisi hommia vähentääkin. Ruohokin kassoo niin kovin juuri nyt, hän sanoo hymyillen.

Tulevaa on hänen mukaansa helppokin ajatella, kun asiat ovat aika hyvin.

– Ollaan saatu olla terveitä ja lapset ovat löytäneet oman paikkansa maailmassa.

Ja liikkumisen, hän sanoo tyytyväisenä. Mies onkin tuttu urheilu- ja liikunta-areenoilta ja -tapahtumista maratonkisoja myöden. 70-vuotissyntymäpäiväänsäkin hän juhlii Orihölkän yhteydessä ensi lauantaina.

– Lenkin aikana on moni mieltä painanut asia ratkennut tai sen on saanut painettua pois mielen päältä. Monesti on lenkin jälkeen huojentunut olo.

Senkin vuoksi tunti tai kolme varttia aikaa liikkumiselle pitäisi itse kullakin löytyä vaikka joka päivä, hän pohtii ja iloitsee, että lastenlapsiinkin liikunnallisuus on tarttunut.

Loimaalla asuvan Minna-tyttären 9-vuotias poikakin pelaa kovin pesäpalloa ja tulee isovanhempien luokse aina pesisvehkeet mukanaan. Silloin pappakin pääsee juoksemaan pallon perässä.

– Minä olen aina ojamies, pappa kertoo ylpeänä erikoistehtävästään.

Lastenlapset, kaikki viisi, ja ilo heistä on mainittu jo aivan alkajaisiksi kun haastattelua on puhelimessa sovittu.

Lomamatkoille ulkomaille hän ei kaipaa, kun Suomessa on niin hyvä vaeltaa ja pyöräillä. Ja aivan lähialueilla on oikein erityisen hyvät maastot.

Harjureitti ja Oripäänkangas ovat tulleet tutuksi, kun varsinkin kotoa Myllykylästä Oripäähän johtavia kangaspolkuja on tullut koluttua lapsesta saakka. Näille maastoille hän soisi enemmänkin käyttäjiä vuoden ympäri.

– Lentokentän ladut ovat tasaisia ja sopivat tällaisille vanhemmillekin ihmisille. Ladut pidetään niin hyvässä kunnossa etteivät voisi paremmassa olla.

Kun käydään kuntoportailla ottamassa kuvia, jutellaan muutama sana portaissa huhkineen nuoren miehen kanssa.

– Tällainen juuri on kuntoilussa mukavaa, Erkki Halkivaha kiittelee toisen liikkujan kanssa ihan spontaanisti syntynyttä juttuhetkeä.

Jotta tulee lähdettyä liikkumaan, pitää olla tavoitteita ja menossa onkin parhaillaan Paavo Nurmi -maratonille valmistautuminen. Treenaaminen on hänen mukaansa kyllä muuttunut vuosien varrella.

– Enää ei sillai hullunpäiten, hän kuvaa harjoitteluaan ja vähän virnistää päälle.

Osaa hän paikoillaankin olla. Illalla yhdeksän jälkeen ainakin.

– Olen sanonut, että vietetään laatuaikaa.

Se kuulemma tarkoittaa, että Päivi-vaimo kutoo ja katsotaan televisiosta uutisia ja enimmäkseen kotimaisia sarjoja.

Vähän pitää palata takavuosiinkin. Erkki Halkivahan tuntee moni paitsi laduilta ja lenkeiltä, niin myös vankkumattomana Oripään puolustajana niin kuntapolitiikassa kuin muutenkin.

Politiikka-aikojaan hän kommentoi, että on kunta edelleen itsenäinen.

– Saatiin se pidettyä, vaikka paineita oli yhdistymiseen varsinkin silloin, kun Alastaro ja Mellilä yhdistyivät Loimaaseen.

Hätää ei Oripäällä hänen mukaansa ole tänäkään päivänä, kun kunnassa on yhteisen tekemisen meininki.

Kahdeksan vuotta kunnanvaltuuston puheenjohtajana sai riittää – jo siitäkin syystä, että hänestä on hyvä huomata antaa tilaa uusille ja nuoremmille.

– Aikansa kutakin.

Hyvinvointialueen touhu kyllä mietityttää ja se, tuleeko Oripää kuulluksi.

– Varha on ongelma, hän sanoo ja ihmettelee, miten sen suunnasta esimerkiksi sanotaan, että vanhainkoti saa säilyä – toistaiseksi.

Hänen mielestään vanhukset ansaitsevat saada olla omalla paikkakunnallaan, jossa heitä voidaan käydä katsomassa ja he iloisesti morjestelevat tutuille kylällä, kun heitä ulkoilutetaan.

– Sotaveteraaneja herättiin arvostamaan vasta kun heitä oli enää vähän. Vanhuksia tarvitsisi arvostaa, he ovat tämän maan tehneet.

Kati Uusitalo