”Saat multa horsman, se rentun ruusu on”, lauloi Irwin aikanaan. Horsmien sijaan nyt olisi jokaisen rentun ja kaikkien muidenkin hyvä hetki poimia lupiineja maantien ojista. Sillä toisin kuin J. Karjalainen puolestaan tunnelmoi, sen tien varrella, jossa on villejä lupiineja, eivät perinteiset niittykukat juurikaan tuoksu. Komea ja kaunis lupiini onkin parempi maljakossa kuin tienpientareella.
Komealupiinilla on Suomessa jo niin pitkä historia, ettei monikaan sitä ehkä vieraslajiksi miellä. Kukinta-aikaan se eittämättä on myös kaunis katsella, joten lajin torjunta voi tuntua turhalta. Luonnon monimuotoisuudelle komealupiini on kuitenkin myrkkyä. Siksi sitä on syytä tarmolla torjua ja torjunnasta voi vieläpä tehdä kivaa keräämällä kukat kodin koristeeksi.
Paitsi luonnon myös yhteisön monimuotoisuus on vaalimisen arvoista. Onkin surullista huomata, miten kielteisesti ja torjuvasti tekemämme kyselyn perusteella Auranmaalla suhtaudutaan Pride-liputukseen. Vuonna 2024 suhtautumisen olisi jo odottanut olevan avarakatseisempi ja sallivampi. Mutta kenties tämä on hyvä muistutus vähemmistön oikeuksien eteen tehtävän työn tarpeellisuudesta myös niille, joille Pride-liputus on yhdentekevä.