Viime kevät ja alkukesä ovat kuluneet tukiessa vaimon ja tyttären valmistautumista Kiinan-matkaan.
Ensin hankittiin kutsu, kutsujan asiapaperit, otettiin passikuvia, varattiin lentoliput sekä majoitus ja sitten lähdettiin koettamaan onnea viisumipalvelukeskukseen. Vapauteen tottunutta eurooppalaista kummeksutti kysymysten yksityiskohtaisuus työstä, aiemmista matkoista ja tulevan reissun kohteista sekä aikataulusta. Vaikka Kiina on digitalisaation edelläkävijä, prosessi vaati kaksi käyntiä Helsingissä.
Heti alkuun tuli olo, että tässä valmistellaan sukellusta valvontayhteiskuntaan. Mielessä kävi myös, kannattaako moiseen hassata merkittävää rahamäärää. Samalla hinnalla kun kävisi useasti Kreikassa nautiskelemassa kivasta rantaelämästä. Toisaalta pelkissä demokratioissa oleilu antaa yksipuolisen kuvan maailman menosta ja onhan 1,4 miljardin asukkaan Kiina yksi maailman vanhimmista korkeakulttuureista.
Maalla on peräti 41 kohdetta Unescon maailmanperintölistalla, kun Suomessa niitä on seitsemän. Yksi Kiinan aarteista on paimentolaisheimojen hyökkäyksiä vastaan rakennettu muuri, jonka kerrotaan syntyneen 200 eaa. Lisäksi alakoulun historiantunneilta muistui mieleen kiinalaisten 800-luvulla kehittämä ruuti ja heidän ansiokseen on mainittu myös paperin, rahan, kompassin ja leijan keksiminen.
Matkaa valmisteltaessa yritimme hankkia perinteistä suomenkielistä taskukokoista matkaopaskirjaa. Sellaista mummolan kirjahyllystä tuttua Berliziä, jossa kerrottaan kuuluisista kohteista ja opetetaan kysymään tietä ruokapatojen äärelle sekä vessaan.
Ei semmoista löydy enää mistään! Uudet Suomessa kustannetut Kiina-kirjat kuvaavat, miten maa virittää valvontayhteiskuntaa huippuunsa ja yrittää kaapata lännen hallintaansa. Sillä tiedolla ei ole arvoa suunniteltaessa turistimatkaa, jota silmällä pitäen kaikki oleellinen on jo kerrottu tuleville isännille. Kirjastosta sentään löytyi englanninkielinen tiiliskivi, joka esitteli arkkitehtuuria, museoita, ravintoloita ja kulttuuriperinnettä.
Turistimateriaalia tavatessa selvisi muun muassa se, että 1 318 kilometrin junamatka Pekingistä Shanghaihin kestää 4,5 tuntia. Autoritäärisissä maissa on kautta aikain rakennettu hienoja kulkuväyliä, mutta onhan tuo melkoista haipakkaa. Laskekaapa kauanko kestäisi samalla vauhdilla Turusta Helsinkiin.