AURA. Varhan esitystä Auran hoivakodin sulkemisesta ei purematta niellä. Hoivakodin puolesta käynnistettyyn adressiin oli maanantaiaamuun mennessä kertynyt jo 592 allekirjoitusta.
–Näemme tämän taistelun arvoisena emmekä hyväksy lakkautusta taistelematta vastaan, lähihoitaja Jonna Salonen ja yksikön esihenkilö Henriikka Laine sanovat.
Hoivakodissa koetaan, etteivät suljettaville palveluasumisyksiköille määritellyt kriteerit kaikilta osin toteudu Aurassa. Kriteereissä mainitaan muun muassa kiinteistön kunto ja rekrytointivaikeudet.
–Meillä ei ole ollut sairauspoissaoloja sisäilmaongelmien vuoksi. Tilat eivät ehkä täysin vastaa nykypäivän vaatimuksia, mutta hyvin näissä on pystytty toimimaan, Laine sanoo.
Myöskään rekrytointiongelmia ei Laineen mukaan ole ollut, vaan päinvastoin kesäsijaisetkin saatiin sovittua jo tammikuussa.
–Meiltä juurikaan kukaan ei lähde muuta kuin eläkkeelle tai opiskelemaan, Laine huomauttaa.
Sekä Laine että Salonen ylistävät hoivakodin hyvää henkeä ja työilmapiiriä.
YHTENÄ KRITEERINÄ Varhalla on yksikön koko. Auran hoivakoti jää 15-paikkaisena Varhan asettamasta rajasta.
–Olemme pieni yksikkö, se on totta. Mutta olemme kodinomainen ja tunnemme ja tiedämme kaikki asukkaat. Asukkaalle on pienuudesta pelkästään etua, Laine sanoo ja muistuttaa, että hoivakodin lakkauttamisesta puhuttaessa puhutaan oikeista ihmisistä.
–Vanhukset hoidetaan meillä hyvin ja yksilöllisesti. Asukkaista monet ovat myös keskenään entuudestaan tuttuja tai täällä ystävystyneet, Salonen ja Laine jatkavat.
Salosen mukaan sitäkään ei ole riittävästi huomioitu, ettei Aurasta ole julkisia kulkuyhteyksiä kuin Turun suuntaan. Kulkuyhteyksien puuttuminen voi estää omaisten yhteydenpidon, jos hoivakodin asukkaat siirretään naapurikuntiin.
–Toki meitä myös surettaa, jos hyvä työyhteisö katoaa, Laine sanoo.
Hoitajia hoivakodissa on 13 sekä Laine.
–Meillä on pieni, mutta toimiva työyhteisö, Salonen sanoo ja arvioi, että isommissa työyhteisöissä tulee helpommin konflikteja, jotka voivat johtaa sairauslomiin.
–Ei sekään ole kustannustehokasta, hän toteaa.
HOIVAKODIN asukkaista kaikki eivät ole siinä kunnossa, että olisivat osanneet huolestua tulevaisuudestaan. Osa kuitenkin on lakkautusaikeista huolissaan.
–97-vuotias asukkaamme on sanonut hänelle luvatun, että hän saa asua Aurassa elämänsä loppuun asti.
Salosen mukaan asukkaiden huoli korostuu yöaikaan, jolloin muutoinkin saattaa olla levottomuutta.
–He kyselevät, joko muutetaan, tai missä ovat nyt.
Omaiset ovat hoitajien mukaan yhtä hädissään, eikä heille ole antaa rauhoittavia vastauksia. Toistaiseksi Varhan aikeista tiedetään vain, että hoivakoti on tarkoitus sulkea vuoden 2 025 loppuun mennessä.
–Ymmärtävätköhän seuraavat mahdolliset tulijat, ettei heille välttämättä ole paikkaa oman kunnan alueella, Laine miettii ja suree, että paikkoja hävitetään samaan aikaan, kun vanhusväestö lisääntyy.
Varhan järjestämisjohtaja Antti Parpon kanssa asiasta torstaina keskustelleen kunnanjohtaja Terhi Källin mukaan Varhan suunnitelmissa on olla yhteydessä Aurassa toimivaan yksityiseen palveluntuottajaan ja keskustella heidän ajatuksistaan Auran yksikön suhteen.
Auran hoivakodin naapurissa sijaitsevalla Esperi Hoivakoti Mikonpolulla on tällä hetkellä 20 asukaspaikkaa.
Adressin Auran hoivakodin toiminnan säilyttämisen puolesta löytää adressit.com:ista. Adressin voi myös käydä allekirjoittamassa hoivakodissa.
Lakkautusaikeet suututtavat ja huolestuttavat
–Onneton hetki, kun ymmärsin, mistä on kyse, Auran hoivakodin lakkautusaikeista harmistunut Johanna Dahlqvist huokaa.
Dahlqvistin 95-vuotias äiti muutti Auran hoivakotiin vuosi sitten. Dahlqvist toteaa pääsyn Auran hoivakotiin olleen äidille parasta, mitä voi tapahtua.
–Oli aivan ihanaa, että hän pääsi tänne omalle paikkakunnalle. Tämä paikka on mahtava, lopultakin äidillä on turvallista olla ja kaikki sujuu. Kun soitan, joka ikinen hoitaja osaa kertoa, miten äiti voi. Se on harvinaista! Minulla on paljon huonoja kokemuksia hoivakodeista, Dahlqvist sanoo.
–Täällä on lämmin tunnelma ja aivan ihana henkilökunta, joka tekee yhteistyötä, hän jatkaa.
Myös äiti Liisa Hartikainen vaikuttaa oloonsa varsin tyytyväiseltä. Ainoa mitä hän kaipaisi, olisi matto.
–Mutta se on kuulemma vaarallista, hän tyytyy toteamaan ja kertoo, etteivät jalat toimi kunnolla.
Dahlqvistia ihmetyttää, miten vanhoja ihmisiä ollaan aikeissa kohdella. Hänen mielestään heistä, jotka eivät voi tilanteelleen mitään, ei pitäisi säästää.
–Kun vanhoja ihmisiä muutetaan uuteen ympäristöön, kuinka moni heistä sen kestää, Dahlqvist pohtii.
Dahlqvist on itse asunut pitkään Ruotsissa.
–Ruotsissa on ollut hyvinvointialueet jo kauan, eivätkä asiat suju siellä ollenkaan, hän sanoo eikä näe uuden organisaation muodostamista kuntien ja valtion väliin ratkaisuna terveyden- ja sosiaalihuollon järjestämiseen.
–Ruotsissa hoivakoteja on vähennetty ja vanhusten pitäisi asua kotiavun varassa kodeissaan, josta eivät pääse minnekään. Meillä on ollut paljon lehdissä kirjoituksia, miten vanhukset pakotetaan yksinäisyyteen ja asumaan yksin asunnoissa, jotka eivät ole heille sopivia.