Erikoistutkijat ja kokemusasiantuntijat ovat esittäneet huolensa vanhojen metsien vähäisestä määrästä Etelä-Suomessa. Nekin vähät metsälöt ovat pieniä sirpaleita siellä sun täällä. Isompia erämaita kaivataan.
Näkisin, ettei tämän probleeman kohdalla ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa kärsivällisesti. Nuorestakin metsästä tulee aikanaan vanha. Jopa ikivanha, jos niin halutaan.
Yhden määritelmän mukaan vanha metsä ei ole nähnyt kirvestä ja sahaa ainakaan sataan vuoteen. Myöskään mikään moto ei ole saanut rymistellä kahta peninkulmaa lähempänä aarnialuetta.
Koskemattomat metsät ovat tärkeitä elinympäristöjä tietyille eläin- ja eliölajeille. Ensinnä tulevat mieleen siipiveikot: hömötiaiset sekä liitävät oravat, joita tiettävästi on kuin onkin enemmän kuin kukaan on ehtinyt laskea.
Ikimetsien lahopuissa viihtyvät myös käävät ja koppiaiset, jotka muualla ovat hätää kärsimässä. Susi ei syvistä salomaista niinkään piittaa.
Uhanalaisia metsiä vähemmälle huomiolle ovat syyttä suotta jääneet monien paikkakuntien vanhimmat ja parhaimmat pellot, jotka on juntattu rakennusten ja teiden alle. Kyllä siellä onkimato kavereineen on ihmeissään asfaltin ja betonin puristuksessa. Puhumattakaan siitä, miten hassusti on käynyt arvokkaalle perinnemaisemalle.
Alavalle pellolle rakentamisen ymmärtää jossain määrin sitä taustaa vasten, että vesijohdot, viemärit ynnä muut maan poveen upotettavat rakenteet on huomattavasti helpompi ja halvempi kuopata pellolle kuin louhikkoiseen joutomaahan, jonne kauan aikaa sitten oli tapana rakentaa.
Rakentamiselta välttynyt peltokaan ei kauan peltona säily, jollei viljelijä sen säilyttämiseksi ja kansakunnan ruokahuollon turvaamiseksi tee tarvittavia toimia kasvukauden tiimellyksessä. Hoitamattoman pellon paikalle nousee rivakasti nuori metsä. Eikä mene kuin nafti sata vuotta, niin johan tuolla muinaispellolla humisee ylväs kuusikko.
Tuntuu muuten tulleen oikein nätti hyttyskesän alku joka niemeen, notkoon, kuusikkoon ja saarelmaan. Pääskyset ja muut hyönteissyöjät ovat tästä runsaasta kattauksesta oletettavasti hyvin riemuissaan. Ihmisten tuntemukset ovat pääsääntöisesti toisenlaiset.
Yhden pääskyn arvioidaan popsivan kesän aikana yli 100 000 hyönteistä. Tämän syömingin päälle lätkäistään vielä poikasille lakkaamatta kuskattu ravinto. Kovaa touhua se.
Millä sitä pääsky muuten jaksaisikaan syksyllä lentää kaukomaille Afrikkaan asti, jollei Suomen suloisessa suvessa kunnolla tankkaisi.
Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com