Lomittaja tuuraa kotieläintilalla, kun yrittäjä sairastuu tai pitää lomaa

0
Karjan hyvinvoinnille ammattitaitoinen lomittaja on keskeisen tärkeä. Kuva: Taina Saarinen

SEUTUKUNTA . Kotieläintilalla eläimet on hoidettava ympäri vuorokauden. Työ on sitovaa, sillä eläimet tarvitsevat huolenpitoa viikonpäivästä riippumatta ja toisinaan myös ympäri vuorokauden.

Kotieläinyrittäjien vapaapäiviä mahdollistamaan synnytettiin 50 vuotta sitten lomitusjärjestelmä, joka nykyään takaa jokaiselle kotieläinyrittäjälle mahdollisuuden pitää 26 lomapäivää vuodessa ja saada tarvitessaan myös sijaisapua.

Ensin lomitukset järjestettiin kuntakohtaisesti, mutta nykyisin maa on jaettu 12 alueeseen, joilla toimivat lomitusyksiköt järjestävät lomituspalvelut seudullisesti. Vehmaan lomituspalveluyksikkö palvelee peräti 41 kunnan alueella: siis esimerkiksi Peimarissa ja Auranmaalla toimivilla kotieläintiloilla.

Kotieläintiloja yksikössä on tuhatkunta ja maatalouslomittajia noin 250. Lomittajista noin puolet on kuukausipalkkaisia ja loput tekevät erimittaisia määräaikaisia työsuhteita tilanteesta riippuen.

Lomituspalvelujohtaja Pirjo Mäntynen sanookin, että yksikössä pyöritetään eräänlaista palapelia, kun on voitava vapauttaa yrittäjä sitovasta työstään silloinkin, kun avuntarve iskee yllättäen.

– Paitsi lomapäiviä, yrittäjille on järjestettävä lomituspalveluja heidän sairastuessaan tai perhevapaiden ajaksi. Perustyömme on siis kuin palapeliä koostaisi tai kuin olisimme ikäänkuin lennonjohtajia.

Lomitusapua saadakseen yrittäjän on oltava päätoiminen, ja tilalla on oltava hoidettavia eläinyksiköitä enemmän kuin kuusi. Yrittäjällä on myös oltava Maatalousyrittäjien eläkeläitoksen vakuutus.

Lomapäivät ovat yrittäjälle maksuttomia, mutta sijaisavusta peritään korvaus, joka määräytyy henkilökohtaisen MYEL-työtulon mukaisesti. Tällä erää tilanne on, että noin puolet lomituspalveluista on sijaisapua ja toinen puoli lomatuurausta.

Värikäs eläinkanta haastaa ja motivoi tekijöitä

Lomitusjärjestelmän pyörittämistä höystää paitsi se, että ennalta suunniteltujen lomien lisäksi pakkaa sekoittavat yllättävät lomitustarpeet, myös se, että tiloilla on hyvin erilaisia eläimiä. Lomittajien pitää pärjätä sikatilalla, lypsykarja- tai lihakarjatilalla, kanaloissa, broilerkasvattamoissa tai vaikka hevostilalla. Osa lomittajista voi pärjätä kaikilla näistä ja osan ammattitaito suuntautuu selvemmin tiettyihin eläinlajeihin.

– Lisäksi tekijöistä on tietyllä tavalla jatkuvasti pulaa, vaikka tilanne vaihtelee alueellisesti. Nyt ilahduttavaa on, että uusiakin tekijöitä on saatu esimerkiksi tulevaan kesään, sanoo Pirjo Mäntynen ja vakuuttaa, että kaikkia tiloja pyritään palvelemaan mahdollisimman pienin muutoksin.

– Esimerkiksi kaikkia lomapäiviä vaikkapa heinäkuussa ei mitenkään saada toteutumaan. Joskus voi jonkun päivän joutua muuttamaan tai pärjäämään sitten ilman lomitusapua.

Pätevyys lomitustyöhön hankitaan joko kokemuksen, oppisopimuskoulutuksen tai alan perusopintojen kautta. Myös oman yrittäjyyden lopettaneita kotieläintilayrittäjiä tai tällaisten tilojen nuoria osaajia saattaa päätyä ainakin joksikin aikaa työskentelemään lomittajina.

– Käymme aktiivisesti kouluissa esittelemässä työn mahdollisuuksia, sillä alalla töitä riittää. Koulutustarjontaa seudulla on Liviassa, Novidiassa, Kokemäellä ja Brusabyssä.


Lomituspalvelu täyttää tänä vuonna 50 vuotta

Juhlavuoden merkeissä järjestettiin Vehmaan lomituspalveluitten alueella keväällä Samassa veneessä -tapahtuma, jossa pyrittiin keräämään kokemusperäistä kehittämispalautetta työn tueksi.

Vastaava tilaisuus järjestetään kaikissa maan lomitusyksiköissä. Kehitystyötä tukee myös jatkuva asiakaspalaute, jota kerätään Vehmaan lomituspalveluissa käytössä olevan asiakastyytyväisyyskyselyllä. Viestintäänkin panostetaan, sillä yksikkö lähettää lomituksen yrittäjäkirjeitä kuukausittain.