Lomatunnelmista haikailevat opettajat ovat hyräilleet Suvivirttä vapusta lähtien ja huomenna lauantaina laulu kajahtaa oikein kunnolla. Tuttu virsi on lähtölaukaus kesän vapauteen ja se muistuttaa luonnon heränneen eloon.
Suvivirren synnyinaikana 1600-luvun lopulla oli juuri sivuutettu Pohjois-Eurooppaa koetellut harvinaisen kylmä ajanjako, jolloin viljasadot olivat jääneet niukoiksi tai ne oli menetetty kokonaan. Metsästettävä riistakin oli vähissä ja valtavia määriä ihmisiä oli kuollut nälkään. Virressä mainittu lämmittävä aurinko, vihannoiva luonto sekä linnut olivat merkkejä paremmasta, joiden varaan jäljelle jääneet ryhtyivät rakentamaan elämäänsä.
Nykypäivänä ilmastonmuutoksen ja sotien aikaan Suvivirrellä on taas vahva sanoma, oli sitten uskonnollinen kansalainen tai ei.
Säkeistöjen toiveikkuus istuu maanviljelyn lisäksi opinahjoissa viljeltäviin sivistyksen ihanteisiin ja tosiasiaan, että nuoret ovat pääsääntöisesti fiksumpia kuin vanhempansa.
Heidän tulevaisuudenuskoaan ja elämänjanoaan on tuettava tarjoamalla jatkossakin kaikkien saavutettavissa olevia opintopolkuja ammatillisissa oppilaitoksissa sekä korkeakouluissa. Myös työpaikoilla on muistettava tehdä tilaa harjoittelijoille, joista Auranmaankin elinvoima ennen pitkää riippuu. Nuorisolla kun on tietoa ja heiltä löytyy tarmoa muuttaa maailmaa parempaan suuntaan.
Nyt kouluväelle koittaa ansaitun loman aika. Onnea kaikille valmistuville ja seuraaville vuosiluokille siirtyville!