Koiratkin kaipaavat kavereita

Vielä 1990-luvulla koiria pidettiin pihan perällä narussa ja niille tarjottiin syötäväksi päivällispöydästä jääneitä tähteitä. Siitä on tultu pitkälle eteenpäin, mutta edelleen monien mielissä elää ajatus, että ”koira on vain koira”. Koirat, kuten kaikki muutkin eläimet, ovat kuitenkin eläviä ja tuntevia yksilöitä kuten ihmisetkin. Onkin kerrassaan mainiota, että tuhansien vuosien yhteiselon jälkeen ihminen on viimein alkanut tarkastella maailmaa myös koiran näkökulmasta.

Koiran näkökulmasta esimerkiksi remmilenkkeily ilman kontakteja toisiin koiriin ei ole ihanteellisin tapa viettää koiranelämää. Koirakin kaipaa kavereita ja mahdollisuutta liikkua vapaasti ilman narun jatkona roikkuvaa ihmistä.

Kun rahasta on tiukkaa, koirapuistot eivät välttämättä näyttäydy kaikille relevanteimpina investointeina. Voidaan myös kyseenalaistaa, kuinka vastuullista on kaiken aikaa tuottaa maailmaan lisää koiria, joista osa on jo valmiiksi jalostettu sairaiksi. Yhteistyöllä voidaan kuitenkin parantaa niin ihmisten kuin eläinten hyvinvointia. Koirapuisto ei lopulta ole kovin iso satsaus, jos vain tahtoa ja yhteistyökumppaneita löytyy kuten esimerkiksi Aurassa on löytynyt.