AURA. Ville Jussilan maatila on komeasti ja valoisasti mäen päällä. Siistiin pihaan tullessa huomion kiinnittää punatiilinen pieni rakennus, joka muistuttaa kovasti 1900-luvun alkupuolen ja Lars Sonckin kirkkoarkkitehtuuria. Oven päällä on vuosiluku 1929. Rakennus on vilja-aitta.
Jussilan isänisä Vilho oli tullut vuonna 1928 Koijärveltä, Forssasta, ostanut tilan ja päättänyt, että se menestyy. Niin tapahtui, mutta hirmuinen oli myös työnteon tahto ja määrä. Vilja-aitta on kuin kappeli, työn pyhättö.
Vilja-aitta on nykyisin loistava juhlatila, ja onnistuneita juhlia siellä on pidettykin. SIellä on järjestetty myös kylän joulumarkkinoita.
Tilaa jatkoi Vilhon jälkeen hänen poikansa Erkki ja hänen poikansa on nykyinen isäntä Ville Jussila, kolme isonsiskon perään ainoa poika. Haaveilija, kuten hän itse sanoo, huoleton kuopus, jolle ei ylioppilaskeväänä ollut selvää mitä tehdä tai opiskella.
Suunta löytyy etsimällä
Kun Ville Jussilan isä on ollut sekä lääkäri että maanviljelijä, poika ajatteli, ettei ryhdy kummaksikaan. Se oli selvää, kaikki muu epäselvää. Tyynin mielin hän lähti Turun yliopistoon opiskelemaan, no, vaikkapa kemiaa. Parissa vuodessa kävi selväksi, ettei hän halua kemistiksi eikä opettajaksi. Sisko haki Jyväskylään liikuntatieteelliseen, ja koska Jussila oli innokas ja monipuolinen liikkuja, hän lähti mukaan ja pääsi, opiskelemaan liikuntafysiologiaa.
Kypsyminen omaan valintaan
Hän pärjäsi hyvin ja oli ahkera, mutta vuoden kuluttua hän palasi Turkuun, opiskelemaan lääketiedettä. Ajatus oli kypsynyt, kohde kirkastunut. Nyt hän sanoo, että oli hyvä, ettei ollut kiire, eikä painetta. Lääkis oli monine suuntineen hyvä ratkaisu, ja hyvä siksikin, että se oli nyt aito oma valinta.
Koko ajan Jussila oli ollut sesonkiaikoina töissä kotitilalla. Oli helppoa tulla ja olla, kun perhe teki yhteistyötä kuten tekee edelleenkin.
– Maanviljelys säilyi rinnalla koko ajan.
Sairaalan kiireet jäävät pellolle
Lääkäri Jussilasta tuli ja tuli maanviljelijäkin. Hän työskentelee päivystysradiologina TYKSin yhteispäivystyksen kuvantamispalveluissa. Hän kertoo elävänsä ehkä parasta ammatillista vaihettaan. Ammattinsa osaa, vielä on paljon antoisia työvuosia edessä, ja ala kehittyy vauhdikkaasti.
– Päivystys on mielenkiintoinen työympäristö.
Ensiavussa työtahti voi olla kiivas, mutta kaikki se jää Aurassa pellon reunaan. Maa, jo pelkkä asuminen maaseudulla, rauhoittaa mieltä. Jussila sanoo, että on onnekas, kun elämässä on toisiaan tasapainottavia ja täydentäviä asioita, joilla kaikilla on merkitys.
Ykkönen on perhe, se on selvä. Perheessä on puoliso Heidi ja kolme lasta, joista vanhin on tämän kevään ylioppilas. Lääkärintyö on kakkosena ja maanviljelys kolmantena.
Maata on syytä hoivata
Jussila viljelee mm. hernettä, härkäpapua, kauraa ja rypsiä, ohraakin, kaikkia luomuna. Luomuun hän siirtyi, koska halusi muuttaa tuotantoa maaperän kannalta ekologisempaan suuntaan, katkaista yksipuolisen viljelykierron, päästä eroon kasvinsuojeluaineitten käytöstä ja opetella uusia viljelytapoja.
– Hengityssuojia en tarvitse kuin pölyn takia.
Tehotuotanto pusertaa maata liikaa. Jussila kertoo pyrkivänsä hoivaamaan maata yhtä hyvin kuin potilaitaan.
– Maasta on huolehdittava kuten ihmisestä. Se on ensiarvoisen tärkeää.
Vapaus on maatyössä hienoa, hän sanoo, ja luonnon syklissä eläminen ja sen seuraaminen on asia, johon ei väsy. Huonolla säällä ei ehkä ole kivaa, mutta:
– Aina on hyvä keli tehdä jotain.
Liike pitää liikkeellä
Ja sitten on triathlon, yhdistelmälaji: pyöräily, juoksu ja uinti. Liikkuminen ja urheilu on Jussilalle rakas osa arkea. Lapsena ja nuorena hän liikkui paljon. Joka paikkaan oli aina vähintään se kuusi kilometriä. Kun sen pyöräili edestakaisin kahdesti päivässä, kunto oli hyvä.
– Triathlon on teknisesti haastavaa, lajit on mieluisat, ja voi treenata joukkueesta riippumattomana.
Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan sekä lääkärin- että maanviljelijän työssä.
– Jos asuisimme kerrostalossa ja kaupungissa, varmaan treenaisin liikaa, mutta kahden työn takia en edes ehdi.
Kovia ikäsarjatuloksia
Jussila sanoo, että on kilpailuhenkinen, mutta vakava kilpaurheilu ei ole vetänyt puoleensa.
– Liikkuminen ei tapahdu hampaat irvessä, haaste on enemmän sisäinen.
Ikäsarjoissa on kuitenkin tullut kovia tuloksia. Jussila on suorittanut yhden täyden matkan triathlonin Tallinnassa hieman alle 10 tunnissa. Triathlonin täysi matka on uintia 3,8 km, pyöräilyä 180 km ja juoksua 42,1 km. Myös maraton on kulkenut kolmesti alle kolmen tunnin.
– Kilpailla voi tosiaan vanhempanakin.
Arvovalinnoista jaksamista
Ehtii paljon, kun on, kuten Ville Jussila sanoo, huono istumaan paikoillaan. Netflix-sarjojen katsominen on jäänyt vähiin. Häneltä kysytään usein miten hän jaksaa ja ehtii kaiken. Hän kertoo, että tekee sairaalassa nelipäiväistä työviikkoa, ja siksi ei kaikki vapaa-aika mene maatöissä.
– Ja halusin aikaa perheelle. Tämä on arvovalinta.
Toiseksi hän ei erikseen treenaa. Kesällä treeniä tulee, kun polkee 35 kilometrin matkan töihin. Voi myös ottaa pyörän auton taakse ja polkea viimeiset 10 kilometriä. Tai parkkeerata etäämmälle ja juosta muutaman kilometrin, töiden jälkeen takaisin. Harjoittelu tulee siis arjen lomassa, kun vaatteitakin pitää töissä joka tapauksessa vaihtaa.
– Treeniä tulee seitsemisen tuntia viikossa. Aamulenkin jälkeen työpäivä alkaa virkeänä, ja työhön keskittyminen on helppoa.
Sekä lääkärin- että maanviljelijän työ ja triathlon ovat pitkäjänteistä työtä ja ne vaativat ahkeruutta ja huolellisuutta. Kaikissa on ajattelun oltava hyvää ja ratkaisujen harkittuja. Ja jokaisessa oppii koko ajan jotain uutta. Se motivoi Ville Jussilaa. Hän on onnellinen ihminen.
